Se on loppu ny

Huomenna on viimeinen työpäivä. Hommat on miltei hanskassa. Pitää vielä vähän järkkäillä niin eiköhän se siitä. En oo ehtinyt kirjoitella tänne, sorry! Laitan kyllä jossain vaiheessa kaikenlaisia kuvia ja sellaisia. Belgiassakin kävin. Prysseli oli ihan siisti!

Kaiken kaikkiaan hyvä vuosi. Vähän viha-rakkaussuhdetta Berliiniin, paljon opittua, vähän kieltäkin, uusia kavereita, hyvä kaupunki, paikka, maa. En mä tiedä.

Ylihuomenna aamulla lento kello puol kasilta. Ristus. Nukun sitten koneessa, tai bussissa. Joulu tulee. Joululahjat on hankittu, ihme kyllä.

Alkaa pää vähän ylikuumeta kun oon kirjoittanut tänään niin paljon, ohjeita seuraajalleni ja silleen. Kirjoitin kirjastotietokannan käyttöohjeeseen, että paras olisi, jos ko. tietokannan heittäisi Tuomiovuoreen. Muutoin menee hyvin. Nyt pyykkiä, lyhyitä lauseita.

Kettu kuittaa, seuraava pysäkki Jyväskylä.

Ich glaub mein Hamster bohnert!

Kun suomeksi lehmät lentää, saksaksi hamsteri vahaa lattiaa. Ihana kieli.

sanakokeet

Mulla on leikki, jota leikin esim. istuessani yksin s-baanassa tai kävellessäni kiireettä. Luulen, että puhumaan opettelevat lapset harrastaa sitä samaa. Kattelen ympärilleni ja muistelen substantiiveja ja eritoten niiden sukuja. Sanon hiljaa mielessäni:

das Buch
der Computer
die Lampe
die Tastatur
der Mülleimer
die Kiste
die Katze
die Nähmaschine

ja jos en oo varma, tsekkaan sen sanan suvun esimerkiksi älykkäällä puhelimellani.

Nyt kuuntelen soulia ja juon kahvia ja tsättäilen ja pitäis varmaan startata tää päivä tekemällä esim. seuraavaa:

duschen
Zähne putzen
Mittag kochen
ein bisschen aufräumen
einen Brief an die Oma schreiben

Hyvää sunnuntaita!
p.s. Olen kuullut että avocadopasta on trendikäs juttu Suomessa. Aion kokata sitä kunhan on vähän otollisempi aika vuodesta bzw. ne möhkäleet on ippasen halvempia. :)

Kävin Puolassa

Siellä oli tämmöinen linna. Ei kovin hieno minun mielestäni. Viereisellä penkillä istui 3 mummoa, joille tuli riitaa keskenään. Mietin, että on hassua, että kukaan niin vanha ei oo vissiin syntynyt tuossa kaupungissa. Sen nimi oli Stettin saksaksi, puolalaista nimeä en yhäkään osaa kirjoittaa. Stettin kuului vuoteen 1945 asti Saksalle, sen jälkeen saksalaiset siirrettiin pois ja tilalle siirrettiin puolalaisia. Näin tehdään puolalainen kaupunki, oppa soviet style!

Ankkoja tai siis sorsia näin. Ne oli pienessä aidatussa lammikossa. Näin myös kissoja ja puluja. Muita eläimiä en nähnyt.

Paitsi tämän ruman hain. Siellä oli jostain syystä aivan kummallisia Kolumbus-teemaisia ravinteleja, joista sai vähän puolalaista ruokaa, vähän saksalaista ja sit jotain texmexiä ja sit ravintolan edessä oli tommonen helkkarin ruma muovihai.  Me ei syöty siellä, vaan kahdessa eri ravintolassa. Söin: pirogeja (mmmm!), sienikeittoa, juustoleipiä, suklaaomenakakkua ja sitä yhtä kaljaa jota saa myös meidän lähispätistä. Sitten ostin myös ihanaa Warka Strong -olutta, joka on saavuttanut legendaariset mittasuhteet. Juotiin Karkin kanssa sitä yksi tuoppi puoliksi kun oltiin Puolassa vuonna nakki, ja silloin tajusin että oluthan voi olla hyvääkin. Olimme niin nuoria ja viattomia! Nyt tiedän, että olut on paholaisen juoma.

Tällä talolla oli silmät. Se oli joku MORSKA AKADEMI, siis merenkulkukoulu.

Stettinistä sai karttoja, joissa oli punainen katkoviiva, joka näytti helpon kiertokävelyn turisteille. Sitten se oli oikeesti maalattu katuun! :D Tourism made easy. Tietty joku oli maalaillu sinne omia viivojaan sekaan. Vissiin siellä käy jonkin verran saksalaisia turisteja (ainakin ostamassa vodkaa), kun esim. se meidän lippu Berliinistä (Schönes Wochenende -Ticket) maksoi 40 euroo, ja se oli max. 5 ihmiselle yhden päivän aikana oleva menopaluu. Siis 8 eurolla Puolaan  ja takas juhuu!

Naurettiin tälle. Turistibussi CHAOS???

Kauniilta näyttivät nostokurjet Oder-joen takana, vähän niin kuin mekaanisia kirahveja yössä. Kaiken kaikkiaan oli hauska reissu ja voin suositella Stettiniä (Szcezcin tjsp???) muillekin päivämatkailijoille. Erityiskiitoksen ansaitsee pirogi-kahvilan täti, joka halusi kertoa meille ummet ja lammet pirogien olemuksesta ja jujutti mut juomaan (!) punajuurikeittoa joka on kuulemma traditionaalista pirogi-juotavaa. Se oli vähän kun punajuurilientä kahvimukista. Vampyyrikamaa. Jau!

 

"If you ask for a garden burger, we'll give you the bird"

New Orleansissa yksi suosikkijutuistani, josta olen varmasti selittänyt usein, oli burgerilla käyminen. Varsinkin pitkäksi venähtäneen illan jälkeisenä aamuna puhelin alkoi piipata viimeistään kahdentoista maissa, ja keräännyimme kaveriporukan kesken GB'sin patiolle syömään burgereita ja kertaamaan tapahtuneita. Tarjoilija alkoi muistaa meidät ja tiputtaa laskusta limsat pois. Paikan kasvisburgeri oli myös jumalainen (tämän bloggauksen otsikko on kuulemma lainaus jonkin teksasilaisen burgermestan ruokalistasta, ja hirveän hauska juttu ystäväni B:n mielestä, joka piti vegeburgeria rahan haaskuuna. GB's kuitenkin tarjoili ystävällisesti vegeä keskarin sijaan.).

Berliinissä on noin 9564 burgerimestaa, joista ilahduttavan suuri osa on yksityisiä pikku purilaispaikkoja. Tokihan löytyy myös Burger King ja Mäkkäri, mutta parempilaatuisia hamppareita kaupataan kaikkialla samaan hintaan. Suunnittelemattoman suunnitelmallisesti olen testaillut berliiniläisburgereita läpi. Parasta on silti vielä vaikea sanoa.

Schillerburger *****
on varsin siisti ja vähän hipster paikka lähellä Tempelhofin kenttää Schillerkiezissä. Hampparit on nimetty Schillerin näytelmien ja henkilöhahmojen mukaan (mitä Lihansyöjä ei tajunnut hih hih). Listalla oli vain yksi vegevaihtoehto, mutta se oli iso ja maukas. Erityinen plussa itsetehdyistä sämpylöistä, jotka olivat ihanan kiinteitä ja kuohkeita. Miinusta haarukattomuudesta. Burger oli sottaista syödä. Ranut ei ihmeellisiä, kalpeita. Ois pitänyt ottaa bataattiranut. Burgerit muistaakseni 4,50 euron luokkaa.

Yellow Sunshine *****
Ainoastaan vege/vegaanipurilaisia Wiener Strassella Kreuzbergissä. Erilaisia "lihajäljitelmiä" seitanista ja soijasta. Järjettömän hyviä kaikki tähän mennessä testatut. Bacon & Cheese uppos hyvin. Ranut kohtuullisen hyviä, kuorineen paistettu mutta pieniä. Tiskin takana punkkareita. Hintahaitari neljän euron kieppeillä.

BBI, Berlin Burger International *****
Testattu joogatunnin jälkeisessä nälkäkuolemassa halloumiburgeri, joka on ehkä vähän tylsä yritys kasvisburgeriksi. Kasvispihvit olivat tuolloin loppu. Paikka on minikokoinen ja täynnä, mutta pihalla on hyvin tilaa ja jonottaessa voi pelata Nintendoa. Burgerissa oli hyvät (oudot?) soosit ja salaattina feldsalatia, joka on aina jees! Lihansyöjä arvosti pihvejä. Oisko tääkin maksanut jotain 4 euroa.

Burgerium ***1/2
Neljä vegeburgervaihtoehtoa. Iltapäivisin happy hour, purilaat 2,70 euroa, joka tekee hinta-laatusuhteesta erinomaisen. En odottanut paljon, mutta pesto-mozzarella-hamppari oli oikeastaan tosi hyvä, ei liian iso ja siten helppo syödä. Siinä oli itsepaneroitua juustoa! Fädäri appreciates.

Burgermeister **
Schlesisches Torin metroaseman entiseen julkiseen vessaan rakennettu hampurilaispaikka. Kasvisvaihtoehto oli mielikuvitukseton tofunjötkäle sämppärin välissä. Majo oli jotain jännähköä tulista mangoa, muuten mitäänsanomaton mesta. Sijainti ehkä se juttu tässä. Muistaakseni n. 3 euroa.

Kreuzburger **
Useita filiaaleja, useita vegevaihtoehtoja, mutta vähän tylsiä ovat. Sämpylät ovat kaupan sämpylöitä, kastikkeet vain perusmajoa ja ketsuppia, pihvit esim. tofua (maustamatonta) tai kaupan mozzarellapihviä. Noin 3 euroa. Täällä söisin vain jos olisin menossa kotiin ja matkalla ei olisi mitään muuta, tai jos olisin ollut menossa falafelille Niliin ja se oiskin ollut kiinni.

Blondes and booze

Suhtaudun tällä hetkellä nihkeästi kaikkeen. Oon varma että oon huonoin kirjastotätikin niinku ever. En osaa taas saksaakaan ja panikoin, kun pitäis puhua. En ookaan ollut täällä kuin 10 kuukautta... Sit kun kerrankin juttelen jonkun kanssa niin et juttu luistaa ja mietin vaan, että onpas tää mukavaa ja helppoa, niin se vastaa vaan että "puhutsä parempaa englantia kuin saksaa?". En tajuu, miks tota käy mulle koko ajan ja muille ei. En mä nyt voi ainoa olla, joka tekee virheitä.

Ja ttu että mua ärsyttää että koko ajan kysytään wo kommst du her. Ulkomailla ollessa siitä kansallisuudesta tulee joku ihmeellinen ihmistä ja koko identiteettiä määrittävä elementti, ihan niinku se kertois musta jotain olennaista että oon suomalainen. Vissiin se joidenkin mielestä kertookin, esim. Teuvo Hakkaraisen. Okei, oon töissä kulttuuriviennissä mutta kyse on nimenomaan kulttuurista, ei kliseistä! En mä Jyviksessäkään esittele itteeni niin että oon Lotta ja Suomesta. Ach so, Finnland! Es ist ein sehr dunkles und kaltes Land, nicht wahr? Joo on pimeetä ja kylmää. Und die Sprache ist super schwierig? No ei se kieli nyt oo yhtään sen vaikeempi kuin saksakaan, se on vaan erilainen kuin useimmat muut. Der Weihnachtsmann kommt aus Finnland, und die Rentiere laufen wild um das Land herum, und es ist kalt, und dunkel, und ich war einmal in Finnland in... wie hiess die Stadt noch mal... fängt mit E an... ach die Sprache ist soooo unmöglich schwierig! NO JOO JOO! KAI MÄ NYT TIEDÄN KAIKKI KLISEET KOTIMAASTANI! KERRO TOKI LISÄÄ! HARVA SE ILTA YRITÄN RAKENTAA ITSELLENI PESÄÄ PAKASTELOKEROON JA POHDISKELEN SUOMEN KIELEN NELJÄÄTOISTA SUBSTANTIIVIN SIJAMUOTOA JÄYTÄESSÄNI PORONLIHAA!!!

Grrrrhh hrrr rrrrr rääää

Moi. Jännää, edelliseen postaukseen viitaten, oli se, että olin viikonloppuna töissä zombina. Yksi elämäni tavoitteista siis saavutettu. Rrrrrahhh!

Näin nimittäin U-baanassa mainoksen läheisen (...tai no, Potsdamissa olevan) leffateemapuiston, Filmpark Babelsbergin, Horrornächte-tapahtumasta. Kävin nettisivuilla ja totesin tapahtuman vähän kalliiksi. Samalla kuitenkin hoksasin ilmoituksen, jolla haettiin "monstereita" tapahtumaan. Lähetin puolivitsillä meiliä mainittuun osoitteeseen ja laitoin liitteeksi pari kuvaa itestäni naamiaispuvussa. Kirjoitin jotain suuntaan "wie Sie sicherlich bemerkt haben, spreche ich Deutsch als Fremdsprache. Deswegen mache ich einige kleine Fehler und habe einen Akzent, ich habe aber nie einen Zombie gesehen, der den Duden mitschleppen würde." Sain yllätyksekseni takaisin meiliä, jossa mut kutsuttiin suoralta kädeltä sovitukseen.

Olin sitten perjantaina ja lauantaina Potsdamissa riehumassa zombina ja pelottelemassa puiston vieraita. Meen vielä ens viikonloppuna, eli yhteensä neljänä iltana. Joillekuille tää koko konsepti tuntuu olevan täysin vieras, mut kyseessä on siis vähän niinku joku kauhu-Disneyland, jossa pyörii näyttelijöitä, jotka enimmäkseen "elävöittää tunnelmaa" ja poseeraa valokuvissa. Tuntuu tosi oudolta, että musta on nyt joidenkin random saksalaisten loma-albumeissa kuvia, joissa mukamas puren niitä jalasta tai jotain. No, on sitä oudompiakin ammatteja. Sitä paitsi saatiin ite tehdä maskit, ja mulla on ollu niin paljon nestemäisellä lateksilla tehtyjä puremahaavoja ja paiseita naamassa, ettei mua ees oikein tunnista.

Porukka oli musta tosi kivaa, tosin oon (uskomatonta, mutta totta) tosi ujo aina vieraiden ihmisten seurassa kun pitää puhua vieraita kieliä. Oon kuitenkin tutustunut vähän muihin hirviöihin ja porukka vaikuttaa silleen samalla tavalla friikisti kivalta kuin larpparit Suomessa (vaikka en oo aikoihin larpannutkaan...). Lisäks on tosi rentouttavaa kun jos puiston asiakkaat puhuu mulle, voin aivan rauhassa vaan olla hiljaa (koska usein, en tiedä onko muilla sama, mulla kestää hetken aikaa ennen kuin prosessoin vieraskielisen lauseen, ja yleensä tän prosessoinnin aikana muut luulee, etten ymmärrä, kun oikeesti se vaan kestää hetken, että viestii uppoo perille), eikä ne heti hämmenny siitä, jos mä en reagoi! En oo tyhmä ulkomaalainen, vaan vaan zombi! Jihii! Sitä paitsi tarvittava sanasto on helppoa. Oon lähinnä murissu sanoja "FLEEEIIISSSCH" ja "HUNNNNGGERRRRRR".

Ainoo miinuspuoli on 4 tunnin jatkuvasta zombihorjunnasta seuraava Muskelkater, eli lihaskrapula, mainio sana, jolle ei oikeen oo vastinetta suomessa, sekä se, että mun rutto (tunnettu myös neworleanilaisena hyppykuppana) riehaantu naamassa siitä lateksin ja ihomaalin määrästä. :( Näytän ens viikonloppuna oikeelta zombilta ilman mitään meikkejä.

Normaaleissa töissäkin on kivaa, oon paljon nyt kirjoitellut ja käännellyt tekstejä kieleltä toiselle, lisäksi löysin uuden lounaspaikan, jossa uuniperuna ihanilla sössöillä maksaa vain 2,30 euroa. Oon myös pohtinut, että kun sen perunan nimi on Kumpir, ja peruna on die Kartoffel, niin loogisesti Kumpir ois die Kumpir. Mutta entä jos saksalainen ei tiedä mikä Kumpir on, ja joku kysyy "haetaanko Kumpirit" ja sit vastaa siihen, että "was ist ein Kumpir", niin nauretaanko sille saksalaiselle, koska se käyttää väärää artikkelia? Vai tietääkö saksalainen sisäsyntyisesti, että kyseessä on peruna, eli feminiini? Näitä pohdiskelen usein.

Grrrruuuuuaaahhhh

Suunnitteilla on jotain jänskää! Supi! Lisää tästä keskiviikkona.

Lisäksi saksan kieli on kiva juttu. Vaikka en osaa yhäkään sivulauseen sanajärjestystä, miten se voi olla niin vaikee? Mua pitäis lyödä joka kerta kun sanon ich weiss, dass ich bin dumm. Kämppis nauraa mulle kun sanoin että pass schon, ilmeisesti ois jotenkin streetwise tipauttaa t pois? (vaikka mä vaan mokailin) tai jos jokin on musta ihan tosi geil (jonka käyttö kyl epäilyttää mua kirjaimellisten merkitystensä vuoksi - oikeesti, nää ihmiset sanoo et jos joku on tosi siistiä, se on "kiimasta"???), tai jos ei oo ongelmaa - kein Thema (vaikka oikeesti kein Thema on vaan kivempi kuin kein Problem, kun ei tarvi pohtia probleemien ärrien korahtelua). On ehkä vähän hassua käyttää slangia kun ei osaa kieltäkään vielä kunnolla, mutta toisaalta kaikki suomea opiskelevat pitäis heittää kaivoon, jos ne sanoo minä sinä hän. Mä sä se on oikein ja hyvin.

Ja puheessa menee artikkelit ns. ketuiks, koska puhun liian nopeesti enkä ajattele mitä sanon (pätee vissiin suomeenkin), niin oikeestaan mun arvaukset menee useemmin oikein kuin väärin. Olen silti loukkaantunut, jos jollain sanalla on epälooginen artikkeli. Esim. Job - lainasana, vois olla das. Tai tarkoittaa samaa kuin Arbeit tai Arbeitstelle, molemmat die. Ja sitten se perkeleen Job on der!!! EN YMMÄRRÄ!!!

Elämää

Kaikki hyvin. Mun viha-rakkaus-suhteeni Berliiniin kallistelee tällä viikolla rakkauden puolella. Katselin kirkkaansinisenä ja kirpeänä tiistai-iltana länteen päin Ostkreuzin asemalla, horisonttiin piirtyi kaupungin siluetti, ilmassa tuoksui grillaus ja rautatie.

Oon ollut kyllä koko viikon myös jotenkin kummallisen väsynyt, ja epäilen että se johtuu liesuamisesta, aka siitä, etten ole käynyt kotona kuin lähinnä nukkumassa. Kohta meen teatteriin, Nya Rampenin We Love Africa -näytelmää katsomaan. En oo vieläkään ihan varma, millä kielellä se esitetään. Ruotsiksi vissiin tai saksaksi. Kai siinä on sentään saksankieliset tekstitykset. Ruotsi on vähän ruosteessa.

En osaa suomea enää. Kirjoitin just tänään johonkin että "he olevat", what the fuck may I ask.

Pyörän lukko meni jumiin ja kuoli. Oon siis taas BVG:n uskollinen asiakas. Vihaan junanvaihtoa aamuruuhkaisella Alexanderplatzilla.

En tiedä milloin tulen kotiin ja missä se on.

8 kk...

45 kirjaa??!! I am hopeless.

Ja joskus olen miettinyt

...että vihaan katkeria ihmisiä ja oman kurjuuden glorifiointia, marttyyreja

...että niillä ihmisillä, jotka eivät vaikutu kirjallisuudesta, on varmaan kurja elämä. Joskus sitä lukee mahtavan lauseen ja iho nousee kananlihalle ja haluaa jakaa sen lauseen toisen ihmisen kanssa, ja toinen pitää sitä vain sanoina, kysyy, mitä tässä nyt siis oli? Kamalaa.

...että kohta alkaa olla se aika vuodesta että voi laittaa lämmityksen päälle. Mut ei ihan vielä. God, I've turned into my father.

Kuva-arvoitus: Kiinassa vai Marzahnissa

D:n sukuvaakuna

Löysin tämmösen kuvan. Ihan paras! Taiteilija Lyvia Alexandra. http://oliverandlyvia.tumblr.com/

Engrish

Mun suosikkiamerikkalaiseni Dana on ollut nyt viikon verran Berliinissä, joten oon puhunut enemmän enkkua kuin saksaa. Vaikka se onkin helpompaa, hassuja kömmähdyksiä tulee koko ajan:

"I think it's unfair that a vegetarian Flammkuchen costs as much one with flesh... No, I mean meat."

"It's kinda safe to ride without a ticket during the night, there aren't that many inspectors on trains." Salapoliiseja junissa?

"I cut her hair and then she cooked me. Oops, she cooked for me."

Pidän näitä virheitä hassuina, tosin mun suosikki kielimokista on yhäkin se, kun yritin selittää kavereille, että meidän pitää joko mennä sisälle tai lähteä pois, kun terassi meni kiinni. Sekoitin sitten verbit ausziehen ja sich ausziehen, eli selitin kovaan ääneen että hei kaverit, nyt MEIDÄN PITÄÄ JOKO MENNÄ SISÄLLE TAI RIISUUNTUA!

--

Muuten meillä on kyllä ollut hauskaa, syötiin sushia ja pompittiin trampoliinilla ja juotiin kaljaa ja hankittiin nenäkorut (ei oikeita vaan leikisti vaan) ja käytiin kattoon Casablanca (taas) ja Dana on rakastunut dööneriin (6 päivässä 4 kertaa?), ollaan myös yritetty ettiä sille kulissiaviomiestä, että se sais EU-kansalaisuuden ja toimivan sairasvakuutuksen, mutta vielä ei oo onnistuttu. Hauskaa jee! Huomenna se lähtee kohti Ruotsia... Boooring!

Robotti nimeltä Bärbel

Kierrätysrotat

Görlitzer Parkissa oli tommoisia rottia jotka tanssi meille esim. take away -kahvimukitanssin. Sit ne kertoi miten lajitellaan. Ilonsa kullakin!

Sit nähtiin myös rotan uintiretkellä. Se harrasti pitkän matkan kuviokelluntaa.

Auf gebrochenes Deutsch

In den letzten Tagen habe ich es ganz eilig gehabt, also habe ich keine Zeit gehabt, das Blog zu schreiben... Na ja, es ist ja immer so, wenn was Spannendes passiert, hat man ja keine Zeit, darüber zu schreiben, und wenn nix passiert, lohnt es sich nicht, darüber zu erzählen.

Auf jeden Fall, einige Hauptpünkte über diese Woche:

Mittwoch; eine Ausstellungseröffnung. Diese zwei finnischen, ganz verrückten, in Berlin wohnenden Künstler waren hier bei uns am Institut. Ihre Ausstellung heißt "Untergrund" und es besteht aus merkwürdigen, aber schönen Skulpturen. Zur Zeit sind wir hier in Gesellschaft eines Elchs, eines Pferds und eines ganz sympatischen Robots, das Bärbel heißt. Bärbel läuft um das Foyer mit einer Gehhilfe herum. Sie ist meine neue beste Freundin. Bei der Eröffnung war dabei auch Mimosa Pale, eine seltsame Performance-Künstlerin, die einen Schnapsglashut getragen und in einem Kuchen geschwommen hat. Sie hat Tequila auf den Hut eingegossen und die Gäste haben das getrunken. Schwer zu erklären, was genau passiert ist, das hat aber mehr mit dem Performance als mit meinen Sprachkenntnissen zu tun. Sowieso fand ich den Abend sehr toll!

Donnerstag; Berlin Music Week und ein Gig von LCMDF (u.a.). Früher hab ich nicht so viel dieses Band geschätzt, weil sie irgendwie so hipster sind. :P Das Gig fand ich, etwas überraschend, doch cool. Ich finde es immer so geil wenn Frauen rappen können.

Heute; noch ein Gig oder ein Party oder was war das, noch mehr skandinavische Musik, namens Nordic by Nature Mash Up Berlin. Ich habe mit einem Freund an einen Mash-Up-Fotowettbewerb teilgenommen, der auch von Nordic by Nature organisiert war. In dem Foto haben wir die Klamotten von einander angezogen. Das sah ja witzig aus, weil er 197 cm groß ist und wie ihr wisst, ich bin etwas kleiner... Leider haben wir den Wettbewerb nicht gewonnen. :(

Morgen: noch eine Ausstellungeröffnung, ich bin etwas gespannt, weil ich hab ganz viel Arbeit gemacht, sodass alles klappen würde. Es geht um Graphic Novels aus Europa, als finnische Vertreterin haben wir Anna Sailamaa hier eingeladen - danach ein Hausparty von zwei guten Freunden... und jaaaa, vielleicht danach noch mehr Party machen. Ich hoffe, ich werde nicht zu viel Geld abgeben, obwohl wir alle wissen ja dass paardit maksaa rahaa. :(

Also, schönes Wochenende für euch alle, mir geht's gut, hoffentlich euch auch!

p.s. dieser Beitrag war ohne ein Wörterbuch geschrieben, also habe ich keine richtigen Präpositionen oder Geschlechter der Wörter nachgeguckt... In einem Blogbeitrag darf man ja Fehler machen???

p.p.s. Seuraavalla kerralla taas suomeksi, halusinpa vain kirjoittaa saksaksi välillä!

Vihaisen feministin purkaus

No perkele. Luin just yhden kirjan iltapalaksi, ärsyynnyinpä ihan hirveästi, vaikka se oli periaatteessa ihan hyvin kirjoitettu dekkari.

Kirja mukamas käsitteli jotain suuria teemoja, dystopioita ja maailmanloppuja, vaikka oikeasti kyseessä oli jälleen kerran kirja miehistä, jotka vihaavat naisia. Vähän niin kuin se kirja, MIEHET, JOTKA VIHAAVAT NAISIA, josta puhuttiin takakansitekstissä "kansankodin natsihistoriaa" käsittelevänä kirjana, perkele, Stieg kääntyy toivottavasti haudassaan, kun pointti menee ohi. Minkä takia suurin osa ihmisistä tulee nielemään tämän tämänpäiväisenkin kirjani ainoastaan ihmiskuntaan kokonaisuutena kohdistuvana kritiikkinä?

Miksi me luetaan jatkuvasti kirjoja ja katsotaan elokuvia, jotka syöttää meille sitä tarinaa naisesta ja rakkaudesta ihmistä, eli MIESTÄ, liikuttavana voimana, jossa naisella ei sinänsä ole mitään merkitystä ihmisenä tai subjektina, jossa nainen on mulveylaisittain vain se spektaakkeli, joka saa miehen toimimaan kuten toimii? Miks niin usein naiset ovat näissä tarinoissa vain jotain, jota ei saa kohdella miten vain vain siitä syystä, että he kuuluvat miehelle? Miksi me hyväksytään tällaiset narratiivit ja kuvitellaan, ettei niiden tarvitse vaikuttaa meidän ajatusmaailmaamme, vaikka me otetaan niiden tarjoamat ajatusmallit annettuina?

Miksi me hyväksytään "laajennetuista itsemurhista" puhuminen ja Utöya-Jokela-Kauhajoki-tyyppien analysoiminen yhteiskunnan yleisen mädänneisyyden analysoimisen kautta, jossa sukupuolinäkökulman esilletuominen rajoittuu johonkin naurettavaan "oisitte tytöt nyt vähän kattelleet niitä ujoja nörttejä, niin ne ei tappais ihmisiä"-kolumnistiikkaan? Voidaanko me puhua Ulvilasta naisnäkökulmasta? Voidaanko me pohtia, voiko tässä sukupuolijärjestelmässä olla jotain vikaa, onko meille annettu liian ahtaat roolit, miksi poikien pitää olla vahvoja ja pelastaa neito hädästä (kuten tässä kirjassa jonka luin, ja tuhannessa muussa), ja miksi miehiä ei voi pelastaa? Onko stepford wife tai last action hero todella se malli, johon pitää pyrkiä, ja jos ei onnistu, räjäyttää miehensä tai koulunsa? Onko toinen puoli maailmaa vain pelkkää testosteronia, aseita ja GTA:ta samalla kun se toinen puolisko pumpataan täyteen keinotekoisia hormoneita, koska me ei olla yhäkään päästy eteenpäin siitä 60-luvun ajatuksesta, että vain pilleri vapauttaa naisen seksuaalisuuden? Minkä takia me niin kiivaasti jahdataan sitä valkoista valasta, naiseutta tai miehuutta, että sukupuoli täytyy joka päivä rakentaa uusiksi, paremmaksi ja vahvemmaksi, tavoitellen sitä alati karkaavaa stereotypiaa, joka muuttaa muotoaan ja asettaa aina uusia tavoitteita?

Miks meidän pitää olla pieniä ja söpöjä ja pohtia sellaisia asioita kuin vaa'an näyttämät numerot? Mitä kauemmin me keskitytään sellaisiin trivialiteetteihin kuin kolmen kilon painonnousu, sitä kauemmas karkaa feministinen vallankumous.

KENENKÄÄN EI TARVI TULLA MUA PELASTAMAAN. TERVE.

Kommenttiboksi, ettei teidän tarvi:

Kommentti:
"Et sä voi puhua tasa-arvosta, jos oot feministi, kun kerran feministit haluaa naisten ylivaltaa ja vihaa miehiä"
Vastaus:
Olet tyhmä pilkunnuuskija, pää kiinni. Ei Martin Luther Kingkään halunnut mustien ylivaltaa.

Kommentti:
"Tappaa naisetkin ihmisiä, älä demonisoi vaan miehiä *linkki HS.fi:hin*"
Vastaus:
"Lue uudestaan ja avaudu sitten."

Kommentti:
"Mä oon poika ja mäkin kärsin."
Vastaus:
"No mää oon tyttö ja määkin kärsin, mutta miks meidän pitää asetella vastakkain asevelvollisuus ja vaimonhakkaaminen, kun kummatkin johtuu samasta syystä?"

Kommentti:
"Sukupuolta ei rakenneta häh mitä se tarkoittaa, mää ainakin synnyin pimpan kanssa ja siks tai no niinku muutenkin tykkään shoppaamisesta ja haluan prinsessahäät. Ja ei me voida kieltää sitä että sukupuolet vaan on erilaisia."
Vastaus:
*lyö naamalle Butlerilla*

Kommentti:
"Kolmen kilon painonnousu on vakava asia, koska muuten maailma tuhoutuu kun länsimaissa ollaan niin läskejä."
Vastaus:
"No ei se sun automatka Elixialle varmaan yhtään tuhoo maailmaa."

Kommentti:
"Muuten ihan jees teksti, mutta kyllä mä käytän pillereitä mielelläni."
Vastaus:
"Siitä vaan."

--

Joo. Ei mulla muuta. Mä vaan haluaisin lukea kirjan, jossa sitä naispäähenkilöä ei voida korvata koiralla tai rannekellolla.

Pus pus kaikille ihanille pojille ja tytöille ja siinä välissä oleville tyypeille, jotka ei niele paskaa tikulla tökkäämättä.

Torstai on epätoivoa täynnä

Ensinnäkin:
miks saksalaiset ei puhu mulle koskaan, paitsi hississä, joka on mun mielestä erinomaisen huono paikka pikku jutustelulle? Haluan tuijottaa vain seinää.

Toisekseen:
miks jotkut ihmiset vastaa sähköposteihin toisella kielellä kuin millä minä olen ne kirjoittanut? Okei, ymmärrän vähän muitakin skandinaavisia kieliä ja romanisia kieliä kuin ainoastaan niitä, joita olen opiskellut, mutta en mäkään nyt vastais saksankieliseen meiliin suomeksi.

Kolmanneks:
blah. Blah blah blah.

kesät ja kissat

Nyt vois alkaa taas bloggailemaan kun kerta palasin Berliiniin. Tuskinpa kukaan lukee, kun en oo päivittänyt kesäkuun jälkeen, mutta lässytän nyt jotain lämpimikseni.

Suomessa oli kivaa. Oli oikea loma, paljon kavereita ja festareita ja mökkeilyä ja tuhlasin järjettömän määrän rahaa ja pyörin ympäri Suomea välillä Helsinki-Joensuu-Oulu-Hailuoto-Oulu-Jyväskylä-Muurame-Tampere-Helsinki-Hankasalmi-Jyväskylä-Helsinki. Oli nastaa.

Täällä on kivaa kans. Töihin palasin eilen ja siellä oli uusia harkkareita, kun edelliset läksi pois. Oikeastaan edellisistä lähti vain kaksi, koska kolme niistä jäi sille tielleen Berliiniin. Ne uudet tytsyt vaikuttaa ihan kivoilta, joskaan en oo kummemmin tehnyt vielä tutustumisaloitteita. Tuntuu myös siltä, että syyskuusta tulee kiireinen, mutta eiköhän kaikki sutviudu. Maanantaina oli ihan eka koulupäivä -fiilis. En oo muuten pahemmin stressannu saksan puhumista ja onnistuin puhumaan järkeviä myös puhelimessa tänään. Yay.

Aattelin myös aloittaa terveen ja kyldyrellin elämän näin syksyn myötä. Tänään tosin Frau D. ja Frau Dr. Prof. D. söivät vielä iltamyöhällä Cafe V:n (hyvä vegemesta, Lausitzer Platz, lähin U-Bhf Görli) herkkubolognesea, koska Frau Dr. Prof. D. on täällä kongressissa ja sitä pitää tutustuttaa hyviin ruokiin. Myöhemmin tällä viikolla aiomme myös tarkistaa, pitävätkö huhut KaDeWen shamppanjabaarista paikkansa.

Mama D. toi myös ikäviä uutisia kotipuolesta. Kissa D. (eli Rollo) sairastaa ja ei ole varmuutta, paraneeko Kissa D. lainkaan. :( Sen sijaan Demoni aka der Teufel (eli Theo), joka nytkin nukkuu ja röhkii tossa mun tyynyllä, on vähän liiankin eläväinen. Ei ole tosin vielä purrut kuin kerran kotiinpaluun jälkeen. Olen huolissani Rollon terveydestä, koska maailma ilman Rolloa olisi paljon rakkaudettomampi paikka. GUTE BESSERUNG ROLLO!

Ulkona jyrisee varsin vanhatestamentillisesti. Synkkä ja myrskyinen yö. Nukkumaan.

10 pm

kis kis

Miss Kesä-Suomi

Kaikki valittaa, kun en päivitä blogia. Nytpä siis naputan pari lausetta sillä välin kun muija laittaa mulle ruokaa. Oon Tampesterissa ja Anni tekee kikhernemureketta. Huomenna on RHCP:n keikka, Hanselmi ja Appe tulee kans tänne, jee! Ihana kesäloma, kun voi vaan relaa. Oon rymynny festareilta ja mökeiltä toisille ja elämä hymyilee. Täällä alkoi vissiin nyt vasta viimein paistaa aurinko, and that suits me just foine. Elokuun puolessa välissä häivyn takasin Berliiniin ja sekin ilahduttaa kyllä.

Eli kaiken kaikkiaan on ihanaa kaikki. Pahoittelen optimismiani.

Miss D, over and out.

Rakkausrunot

Suosittelen jokaiselle liiasta itsekritiikistä kärsivälle kirjoittajalle ajoittaista rakkausrunot.fi:n selailua. Siellä on ihan hirveetä tuubaa! Luin just runon kartonkien etenemisestä liukuhihnalla, toisessa runossa taas puhuttiin meren rannalla heiluvista puista ja toisteltiin pronomineja ja jossain sanottiin että silmät on sielun peili. Voi hyvä luoja. Internet on mieletön.

Asioita joista en pidä

En pidä monistakaan jutuista. Mun mielestä maailma on ylipäätään väärin. Tällä hetkellä en tykkää:

- muotibloggareista. Okei, oon aina vihannut niitä. Pelottavaa jos joka päivä pitäis kuvata kaikki mitä syö ja mitä laittaa päälleen.
- murrerunoista. Kirjarovion jos järjestäisin, heittelisin sinne vain Heli Laaksosen kirjoja.
- ripsenpidennyksistä. Kuka liimaa silmiinsä jotain kiinalaisen tukkaa tai minkkiä??!!
- suomirockista. Ykkösinhokkini on Samuli Putro, jota kyllä rakastin 16-vuotiaana, mutta sitten musta tuli aikuinen ja Samulista ei.

aus bei mit nach seit von zu

Olen pettynyt, kun kukaan ei lue blogiani. New Orleansin -blogillani oli melkein tuplasti enemmän hittejä! Ketään ei kiinnosta. Nyyh. Miksei? Pitäiskö mun hioa mun markkinointistrategiaani? Vain äiti lukee.

Oon alkanut tajuamaan noita saksan kielen verbien etuliitteitä, niin kuin ent-, um-, ab- ja niin edelleen. Se helpottaa elämää. Ei tosin aina. Vaikka aufhören (lopettaa) on ihan eri juttu kuin hören (kuulla). Mutta joskus tulee vastaan hienoja. Niin kuin "umbechern" (vaihtoa ilmaiseva etuliite + tuoppi + verbi) jonkun klubbenin portilla kun piti kaataa kaljat lasipulloista tuoppeihin. Ja lehdessä oli otsikkona "enthauptet", (siis poistoa ilmaiseva liite + pää + verbi) sen jo aiemmin mainitsemani keissin yhteydessä, jossa naiselta leikattiin pää irti. Mahtava kieli! <3

Tooooooooor!

Oon viettänyt koko päivän vaellellen ympäri Berliiniä ja kattoen futista. Hollanti-Tanska-matsia kattelin suomalaisen ja hollantilaisen kaverini kanssa, ja masennuttiin vähän kaikki kun alankomaalaiset otti vahingossa pataan joltain tanskalaisilta pelleiltä. Onneks Gomez sentään pukkasi päällään Saksan voittoon, tosin saman tien pelin päättymisen jälkeen sporapysäkeillä alkoi vilkkua aikataulujen sijaan ilmoitus siitä, että raitsikkaliikenne ei nyt vaan toimi, koska juhlat Saksan voiton kunniaksi. Tramverkehr says no! No, tulin sitten S-baanalla ja bussilla Prenzlbergistä himaan. En jäänyt bailaamaan, koska:

pannutin tosiaan vähän pahasti silloin toissapäivänä, ja eilen testasin saksalaista julkista terveydenhuoltoa varmistaakseni, ettei päälle käynyt mitään, kun heilautin niskojani aika nopeesti siinä kaatuessa (raitsikkakiskoihin luistin perkele!). Odotin yhteensä 7 (SEITSEMÄN) TUNTIA, mutta sain jäykkäkouristusrokotteen (vaikka mulla oli se, kelasin vaan koko ajan että tetanus tarkoittaa vesikauhua...), haavat puhtaaksi, röntgenit selästä, päästä ja nenusta ja pääsin vielä nenuspesialistin syyniin. No, mussa ei oo mitään vikaa, paitsi että mun nenä on nyt murtunut. :D Eikä sille vissiin voi mitään, jos ei halua plastiikkakirurgiaa. Hyvin hengitän ja lasitkin pysyy nenällä. Nenässäni on vähän isompi kyhmy kuin D:n suvun jaloissa nenissä yleensä, mutta mun mielestä se on ihan vollkommen okay. Tää vaan nostaa mun bad ass -pisteitä.

Henkilökohtaisen hiljaiset itkupotkuraivarit saatoin vetää odotushuoneessa oltuani kunnolla syömättä about vuorokauteen ja ilman tietoa siitä, milloin pääsee pois. Kiroilin silleen atavistiseen sävyyn suomeksi under my breath, mutta sain sitten kavereita sitten brittiläisestä pariskunnasta ja saksalaisesta raksamiehestä ja aussista, jonka jalassa oli joku tosi paha infektio. Vertailtiin odotusaikoja ja toivotettiin hyvät jatkot.

Sain lisäksi elämässäni ekaa kertaa lihasrelaksantteja (kun koko kroppa tuli ihan jumiin kun adrenaliinit kulu pois) + kipulääkkeitä ja oon koko päivän ootellut vaan mielissäni aina seuraavaa annosta. Mahtavat lääkkeet!!! Onneks en tosin saanut niitä puolta liuskaa enempää, kun oon vähän liian innoissani niistä. Maanantaina pitää taas palata arkeen...

p.s. Tästä siis johtuu räikeä kielioppivirheeni edellisessä postauksessa! :) Oikeesti osaan jo jotain, ja siitä mitä en ossaa niin I don't give a f*ck about.

Zombeja ja pyöriä

Mua huolestuttaa sellanen seikka, että zombiapokalypsi on tuloillaan. Amerikassa on informanttieni mukaan kaikenlaisia kummia naamansyönti-kannibalismitapauksia, Canadian Psycho (montrealilainen homopornonäyttelijä, joka lähetti postissa viranomaisille ruumiinosia) napattiin parin kilsan päässä meiltä Neuköllnissä, yks mies leikkasi vaimonsa pään ja tissin irti ja heitti ne parvekkeelta Kreuzbergissä (Auccu, jos luet tätä, ihan siinä teidän hotskun nurkalla...) ja kaikenlaista. Okei, en tiedä, onko se pelottavampaa että tällasta tapahtuu ihan oikeesti vai että se on merkki zombiapokalypsista. Mun puuhailen tässä uutta pelastautumissuunnitelmaa, se menee vaan vaikeeksi koska Suomi on loistava maa olla maailmanlopun uhatessa. Käytännössä meren ympäröimä, vähäinen väkiluku, harva asutus, puolella väestöstä asepalvelus, joka kolmannella ase, tottunut mökkielämään ilman sähköä... Berliini on ehkä kaikinpuolin huono hyökkäyksen uhatessa. Ylipäätään mun roolini hyökkäyksen tullessa on vielä vissiin vähän auki. En oo mikään kaikkein käytännöllisin ihminen, mutta oonkin pohtinut että oon enemmän semmonen Mainhooffi kun Baaderi. Strategi. Oon yrittänyt tolkuttaa enemmän käytännön ihmistä muistuttavalle kaverilleni, että nyt on tosi kyseessä ja parempi ruveta valmistautumaan (koska sit voin luikkia sen kannoilla ulos Berliinistä, koska se tuntee kaikki kadut ja oikoreitit ja mä pääsen siivellä) MUTTA mun hyviä neuvojani ei arvosteta ja saan vaan kuittia että nyt vois loppua toikin hassuttelu.

Oon nyt sitten vakaasti pyöräillyt menemään, koska mun yleiskuntoni on huonontunut ja metro on huonoin paikka hyökkäyksen koittaessa. En oikein tiedä pitäiskö mun itkeä vai nauraa kun mua nykysin ajaa useemmin lenkkipolulle pelko siitä, etten muuten jaksais juosta zombeja pakoon kuin vaikka joku laihduttaminen tai muu tarpeeton kiihoke. Tänään kuitenkin rynäsin pyörällä, eikä mulle käyny mitään pahempaa vaikka olikin aika mahtava tälli. Polvet on perinteiseen tyyliin verillä, onhan jo kesäkuu ja kesällä jalkojen vaan pitää olla ruvella koko ajan. Kolautin nokkanikin johonkin. Ainoo laastari, mikä mulla oli, oli Pikku-Pöllön aloeveralaastari, ja nyt mietin, kehtaanko hakee mässyjä Edekasta pöllökuvioitu laastari nenässä. En usko, että nenä muutti muotoaan, ja jos muuttikin, oisin vaan liekeissä jos eräs kansainvälisesti tunnettu suomalainen nyrkkeilijä tulis taas lainaan multa kirjoja. Voitais sit vanhat eräkarhut siinä vertailla lyttyneniä. <3

Nyt mua ei muuten enää pelota ollenkaan puhua saksaa. Joskus en osaa jotain sanaa, mutta en usko, että eteen tulee enää kovin montaa tilannetta, jota en pysty hoitamaan saksaksi. Ongelma on vaan siinä, että tyypit puhuu liian nopsaan. Mut sit voi pyytää toistamaan. Saan myös kiksejä passiivista. Haluaisin sanoa kaiken passiivissa. Jotenkin se nyt loksahti kohdalleen. Erityisesti innostun alisteisessa sivulauseessa käytettävästä passiivista, kun saa latoa kolme samankuuloista verbimuotoa peräkkäin. Schade, dass mit dem Schreiben aufhören werden muss! (Nyt tohon ihan vissiin tuli joku virhe, mutta eiköhän ne sieltä oikene pikkuhiljaa!)

rollin'

Viikonloppuna pyöräilin 150 000 muun ihmisen kanssa ympäri Berliiniä, ei ollut critical mass, mutta siihen suuntaan. Aikuiset ihmiset kiljuivat lapsenomaista riemuaan laskiessaan autobaanatunneliin neljän kaistan leveydeltä. Yksi oli rysähtänyt seinään. Tuli jotenkin epämiellyttävä olo, kun ensihoitajien ympäröimä pyöräilijä näytti olevan suunnilleen ruumispussissa. Muutoin hyvä, vähän tihkua, sitten sadetta, Umwelt-festarit, sunnuntai.

Ei muuta.

Yöeläin/päiväeläin

Hauskaa törmätä työyhteyksissä tosi asiallisesti käyttäytyvään kauluspaitatyyppiin, jonka oon tähän mennessä nähny ainoastaan aina bileiden viimeisenä mohikaanina yrittämässä saada kaikkia jatkamaan vielä Berghainiin, koska jos ei bailaa aamupäivään saakka, ei bailaa ollenkaan.

Kuvia kun ei muutakaan

Sekalaisia kuvia sekalaisessa järjestyksessä, koska mulla ei ole oikein mitään sanottavaa. Ainakaan painokelpoista sellaista!

Lähipankin oven eteen oli vedetty tommoset pleksit ihan vaan vapunpäivän kunniaksi. En nähnyt ees yhtään rähinää, höh. Kreuzbergin jokainen pankkiautomaatti oli myös umpeennaulattu.

"Onpa ovelan näkönen tuo anoppi tosa", sanoi isäni Pergamon-museossa.  Totta puhui!

Hämmentävä veistos Ledasta ja joutsenesta. Voittaa hämmentävyydessään New Orleansin -blogistani tutun patsaan nimeltä "Boy molesting a duck". Valitettavasti hämmentävyys ei valokuvautunut kovin hyvin.

 

Syömme fondueta äiskän kanssa. Oli sairaan hyvä! Feuer und Flamme, Am Comeniusplatz.

Poliisejakin oli oikein letkaksi asti vappuna. Niitä oli siis aivan sairaasti. Kolmekymmentä maijaa peräkkäin. Nättiä.

Kaverin ikkunasta näkyi Myfestien tunnelmaa. Tai Maifestien. Who knows. Sinne myös kuului ko. tunnelmaa, koska suoraan ikkunan alla soitettiin hardcorea aamukympistä alkaen.

Semmoisia! Bis zum nächsten Mal!

Guestquest

Nyt ei tuu satamaan paljoo päivityksiä ennen heinäkuuta, koska mulle tulee vierailijoita noin 3 päivän välein toisistaan. Saara lähti tiistaina, torstaina tuli äippä ja isi. Niiden kanssa on nyt ravattu museoita ja syöty. Seuraava eli Ölbi tulee sit vasta 6 päivän päästä sen jälkeen kun Frau ja Herr D lähtee. Sen jälkeen tuleekin kai enää 5 tyyppiä. :D Ei mun luona näin paljoo käyny porukkaa kun asuin Orivedellä...

Käytiin just syömässä totaaliöverit fondueta. Hyvää oli ja juustofondueista sai valita noin 20 eri vaihtoehdosta, kaikki kasvisversioita. Gefällt mir, kun saan toimia tulkkina, eikä tarjoilijat ala heti puhua englantia kun kuulee huonon aksentin. Äiti väitti että se johtuu siitä, että ne olettaa ettei Herr und Frau D:n ikäiset ihmiset puhu englantia. Musta on ihan kivaa, että vanhukset antaa niiden olla siinä luulossa ja antaa mun puhua saksaa, vaikka Frau D saattaakin olla professorisnainen joka opettaa englanninopettajia. Ja on niin sympaattista kun Herr D puhuu saksaa! Jos aksentti ois vähän vähemmän korkeajännitys, niin sehän ois ihan sujuvaa.

Tänään käytiin kattelemassa Pergamonin kokoelmat eri antiikkien aarteista, huomenna vissiin Spreehen lellumaan jollain paatilla, kattelemaan nähtävyyksiä ja juomaan kaljaa. (Kaljakellunta Oder-Neisse-linjalla, nimeltämainitsemattoman perheenjäsenen sanojen mukaan.) Sitten kait syödään vielä lisää. Onneksi D:n perheellä on yhteisiä intressejä, lähinnä siis taiteet ja syöminen.

Gelbe Tonne

Saksalaiset lajittelee oudosti. "Keltaiseen roskikseen" menee lähestulkoon kaikki pakkausmateriaali, mutta joskus on epäselvää, mikä kaikki sinne kuuluu. Onneksi on listoja jotka auttavat. Ao. listassa on mainittu esim. "piimäpikarit" ja "suklaapusulaatikot". You couldn't be more specific, could you?

Syömään!

Suuren dööner-postauksen aika on koittanut. Nimitys saattaa olla harhaajohtava, sillä olen ollut se sama mulju vege viimeiset 11 vuotta, enkä näin ollen ole retkahtanut eläinten syömiseen eli döner kebabbiin. Dööneri on vaan suuhun sopiva ilmaus erilaisille leipätaskuun mätettäville ruoka-aineille.

Kunnon ruokabloggarina mun pitäis esitellä hienoja makrokuvia jokaisesta annoksesta, jonka olen syönyt, mutta kuka niistä oikeesti kerkee ottaa kuvia? Se on ruokaa, se pitää syödä. Heti.

Dönerin tilaaminen on oikeastaan vaikeampaa kuin ajattelisi, jos ei osaa saksaa tai joskus jos niiden setien aksentista on vaikea saada selvää, tai jos ei tunne döönerintilauskaavaa. Siispä jaan kanssanne tämän salaisuuden.

1) tilaa mitä haluat. Siis esim. Halloumi im Brot (leivässä, voi olla pita=afro tai Fladenbrot=turkki), Falafel-Teller (lautaselle levitelty sama setti, omasta mielestäni ei kovin preiswert!), Gemüse im Brot, whatever mitä siellä listoissa nyt lukee. On niitä eri lihojakin. En tiiä mitä ne on. Döner ja Schawarma on kai samaa lihaa mutta eri maista.
2) Welche Soße? Että mikä kastike. Kastike on melkein aina tulinen/valkosipuli/yrtit (scharf/Knoblauch/Kräuter). Pl. tietyt paikat, kts. myöhemmin.
3) Salat, komplett? Joo joo, kaikki rehut. Salaatti, tomaatti, sipuli, joskus joku yllättää jollain muullakin.
4) Zum Mitnehmen oder hier zu essen? Mukaan vai heti? Tässä voi mokata, jos suunnittelee syövänsä dönskyn outoon saksalaiseen tyyliin eli het kävellessä. Silloin pitää jotenkin muotoilla että otan mukaan mutta äläpä bitte pakkaa sitä folioon. 
5) Se maksaminen. You never know when! Usein kohdassa 1. Joskus myös syömisen jälkeen. Odota signaalia. Valmis dönsky haetaan muuten tiskiltä. Jos se tuotaisiin pöytään, pitäisi jättää tippiä.

Ja sitten niitä paikkoja:

kuva: berlin-vegan.de

kuva: berlin-vegan.de

Ensimmäisen sijan ansaitsee Vöner. Se on vegaani/kasvisdöönerilä Boxhagenerstraße 56:sessa. Eli siis kotimatkan varrella jos jään Ostkreuzilla pois. Oikeastaan ainoa syyni jäädä Ostkreuzilla on Vöner. Tohon taskuun tulee perusmätöt, "liha" on seitania ja tofua ja mausteita. Kaiken saa vegaanisena jos haluaa. Vöner on sympaattinen krustisyöttölä, jossa uneliaan näköiset punkkarit tekee safkaa niin hitaasti kuin huvittaa. Kannattaa ehdottomasti mennä, jos töissä on superlaiha poika. Se laittaa eniten mättöä lättyyn. Se on yleisesti tunnettu parhaana vöönerintekijänä, ehkä sillä on kova nälkä itellään.

Miinuksena mainittakoon hinta (3,60 e), jota ei maksaisi mistään muusta dööneristä kuin vööneristä. Aukioloajat myöskin kehnommat kuin muualla, 12-23. Punkit haluu kaljalle.

--

Sitten: Döner Dach. Se on Simon-Dach-Strassella (U/S Warschauer Str.), ja Simon Dach on vähän tylsä. Kivoja ulkoilmaterasseja ja kallista bissee ja amerikkalaisia turisteja, you get the picture. Mutta! Siellä on Döner Dach, jonne haluan pian taas palata.

Söin nimittäin eräänä aamuyön hetkenä Döner Dachin Gemüse-Dürümin. Dürüm on semmoinen leipärulla. Ja se oli ih-meel-linen. Ihana. Menin uudestaan ostamaan sitä parin viikon päästä ja erehdyin ottamaan vihannekset im Brot! Virhe. Dürüm oli parempi. Sisäpiirin vinkkinä kuulin että kannattaa ottaa alle drei Sosse, ja niinpä otin (vaikka seuralaiseni tuijotti mua ilmeellä "eikö toi suomalainen muija osaa ees dööneriä tilata"), mutta ei se parantanut sitä faktaa, että ois kantsinu ottaa dürüm.

--

Kolmas suositeltava paikka on Nil. Se sijaitsee Grünberger Strassella (U/S Warschauer Str.) ja on sudanilainen pikasyöttölä. Niillä on joku lennokkaasti nimetty falafelannos, jossa on falafelii ja frittitofuu ja viikon tarve proteiinia. Ähky taattu. Parasta Nilissä kuitenkin MAAPÄHKINÄKASTIKE VOI HYVÄ LUOJA ETTÄ SE ON IHANAA. En tiedä miks, oon hehkuttanut sitä aiemminkin.

Nilissä voi joskus joutua oikein nykimään hihasta että sais maksaa. Ne aina jotenkin unohtaa sen. Unelias tunnelma ja mukava syödä myös sisällä mestassa.

Samantyyppisiä on esim. ihan lähellä Hermannplatzia yks ja toinen Wühlischstrassella (siitä saa pienen ja sievän Halloumi im Brotin 2,50 e ja siinä on maapähkinäkastiketta, eikä se ole liian iso). En vaan muista niiden paikkojen nimiä. Oisin maailman huonoin matkaopas. Mutta maapähkinäkastike pysyy samana ja on hyvää.

Kaikki lempipaikkani tuntuvat olevan Friedrichshainissa. Ehkä johtuu siitä että dööneri sopii haettavaksi kotimatkalla. Lisäksi listaamani ovat melko kalliita, johtuen ehkä erikoisuuksista ym. Ehkä spessusta tulee sitten maksettua joskus ja normaalisti syö niitä 2-2,50 euron lättyjä, joita ei tänne kannata alkaa listaamaan.

Seuraavaksi hankin tällaisen falafel-puvun!

How we roll

Pyörällä pääsee töihin puolessa tunnissa. Pyöräkaistat on osa liikennettä ja fillaroijille ei tööttäillä ja kirota (niin kuin Jyviksessä joku sosiaalitapaus jäi aukomaan mulle, kun pyöräilin autotiellä ja se käveli keskellä sitä tietä ja soitin sille kelloa, missähän mun ois pitänyt polkee?)

Pyöräilen pitkin Frankfurter Alleeta. Outoa että se oli joskus Stalinallee. Kompassina Fernsehturm, vaikka se on klisee niin kätsy maamerkki. Se näkyy kaikkialle ja kaikki tiet johtaa Alexille.

Tykkäänpä vaan pyöräilystä.

Muutoin oon kyllästynyt Berliinin hehkuttamiseen. Tai siihen Hesarin linjaan et Berliinissä on kaikki mahtavasti ja joidenkin bloggareiden uuuh Berliini, henkinen kotini -tarinoihin. Joo, onhan tää nyt jotain hienoa, mutta on täällä suurkaupungilla ongelmansakin. Ehkä mulla on nyt tää honeymoon phase mennyt ohi?! Oh noes.

Tosin Suomen maahanmuuttokriittiset paskanjauhantablogitkin on ihan vajaita. En nyt oikeesti nää miten Eurooppa hajoaa siihen että joku muuttaa maasta toiseen. Varmaan mun pitäis hävetä että en oo paremmin assimiloitunut valtaväestöön ja puhun kömpelöä saksaa ja suunnittelen suomalaista vappua simalla erste Main kahakoinnin sijaan. Saa muuten nähdä kuinka paljon tapahtuu, tuntuu et Antifa & co oikein jo kuopii maata lähtökuopissaan, tageja ja flyereita. Että nii. Maahanmuuttajia me kaikki, mä vielä elintason perässä, prkl. Kun en Suomestakaan töitä saanut, otin Berliinistä!

Lisäksi toi kissa on itse Begemot. Se äsken puri multa melkeen käden irti.

Ehkä mun pitäis fillaroida enemmän ja lukea blogeja vähemmän, koska se tekee elämästä parempaa.

Here's looking at you kid

Vois kirjoittaa taas jotain. Mulle kerrottiin pääsiäislomalla etten päivitä tarpeeks usein, niin sitä vaan joutuu tylsistyneet toimistotyöläiset painamaan refreshiä kerta toisensa jälkeen, mut ei: ei oo tullut uutta päivitystä Lotalta. NO EIPÄ MULLEKAAN SATELE KOMMENTTEJA. Seuraan tilastoja, mutta se voi olla vaan äiti joka lataa mun blogin 25 kertaa päivässä.

Latailen jotain kuvia, en jaksa mitään järjestelmällistä järjestystä.

Tää on mun lähimetroaseman seinästä. Luin aluks monena aamuna kahvivajareissa et siinä lukee "All these touching wasted writings", siis kaikki nämä koskettavat menetetyt tjsp. kirjoitukset. Sit tajusin et se onkin "All these fucking wasted writings."

Ohoh, tää oliki ihan huono kuva. Tossa on yks instituutilla olleista luennoista, niitä oli paljon Leipzigin kirjamessujen aikaan myös meillä. Tos ois, jos näkis, Markku Ropponen joka on dekkaristi ja jyvisläinen ja Lyseon poikii vanhalta hyvältä poikakouluajalta. Musta se oli hyvä tyyppi ja sain siltä kirjankin, vaikka melkein hukkasin miehen jo heti kun menin hakeen sitä juna-asemalta. Sit onneks löysin sen!

Tässä on Leipzigin hotellihuoneen ikkunasta kuva. Toisella puolella ois ollut näkymä Nikolaikirchelle, josta sai niinko alkunsa vuoden 1989 vallankumous. Tuntu kyl vähän liian aikuiselta ja pikkuporvarilliselta ihan omassa huoneessa olla vaikka aamupala oli kyl hyvä!  En kyllä siellä, siis hotellissa tai keskustassa, viettänyt paljookaan aikaa ko pyörin messualueella ja muualla menossa sen jotain 10 h päivässä. Kirjamessujen jälkeen on aina semmonen tyhjä olo ja rakastaa yksinkertaisia asioita elämässä, esim. ruokaa ja telkkaria ja jalkojen ylösnostamista. En usko että kukaan kirjaduunari haluaa tarttua kirjaan enää messupäivän iltana. Ihan niin paljoo mäkään en kirjoja rakasta.

Tässä on messuhalli edestäpäin sekä dekkaristi että sen tulkki/haastattelija. Luulen, että moderaattori (der Moderator) ei ole suomen kielen sana. Eihän? Oli muuten mahtava keli tuona lauantaina, kirkkaansininen taivas ja aurinkolasit ja eka kevätpäivä ja t-paita, messuhallin katon alla ei onneks tullut hiki...

Ja halli sisältäpäin. Tossa oli siis vaan sisääntuloaula ja itse messuhallit oli sitten sen reunoilla. Vähän isompi ko Jyviksen messut! 

Leipzigissa on leijonii niinku Berliinis on karhuja. Noi oli ihan hienosti maalattu mut joku ei ollut arvostanut tota kattii. :'( Vähän nauratti, lähinnä siks koska mulla on huono huumorintaju.

Myös yleisöö oli vähän enempi kun Jyviksessä! Muutenkin messut oli oikein kivat ja suksee vaikka en ookaan nyt mikään maailman paras small talk -tyyppi ja sitä piti harrastaa. Osasin kyl puhuu saksaa. Vaikka ei mulla oo kyllä minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka hyvin mä puhun. Todennäköisesti häpeisin itteeni jos puhuisin enkkuu yhtä huonosti. Oon aina mielissäni jos saan tilaisuuden puhua amerikkaa! Todistaa etten oo ihan urpo joka kielellä. Tosin en kyl koskaan puhu saksalaisten kaa enklantia. No joo mut enough with this bullshit, ei ketään kiinnosta osaanko puhuu vai en. "Nyt on näin ja ollaan näin", kuten ystäväni Ikurin turbiini totesi äkäisesti Provinssissa 03 kun joku valitti jostain.

Sitten tulinkin pääsiäislomalle Suomeen. Viikon kohokohtiin lukeutui mm. vierailu kalanmuotoisessa kalakaupassa!

Ja rakastan Oulua! Grilleriinan taidenäyttely ja makeat ja pihvittömät hampurilaiset??? Myös käytiin siskon kanssa Never Grow Oldissa yksillä ja joku oululainen läikytti kaljaa meidän viereen lattialle. Mutta kuinka voisi olla vihainen tyypille joka sanoo "Anteeks, eihä teiä päälle lurahtanu?" Salakuuntelin myös oululaista elämänviisautta viereisestä pöydästä. "Kaikki alakaa siitä että nää rakastat ite ittiäs."

Laitan nyt tänne yhden kuvan instituutin tytöistä kun postasin tän jo Faceenkin ja ne ei oo paheksunut. Sitä paitsi ne lukkee mun blogia että voi sit sanoo että poista tää, LD, jos ei miellytä. Perjantai on siitä kiva päivä, että töistä pääsee kolmelta ja voi mennä Maybachuferin turkkilaisille markkinoille ja ostaa mielettömät kasat tuoreita halpoja vihanneksia ja sit tekeen yhdessä ruokaa, käyttää kaikki käytettävissä olevat astiat, istua lattialla, vetää ruokaöverit, juoda vähän Neuköllnin Tom Cruisen tekemiä caipiroskia vai -rinhojako ne oli, vaellella sit eteenpäin ja mennä kuokkimaan valtaviin kotibileisiin, vaikka berliiniläisissä kotibileissä kuokkiminen onkin jo vähän passé.

Ehkä seuraavana päivänä sit vaan jumitellaan kotona ja päädytään keskiyön näytökseen Casablancasta, en ees itkenyt vaikka Humphrey oli niin ihana ja kaikki oli niin surullista, ja leffateatteri pikkuinen ehkä 30-paikkainen sali, jonka vessa oli pihan perällä, ja jossa näytetään Casablanca joka lauantai. Voiko Casablancaan joskus kyllästyä? Ei varmaan.

Joo, ei mitään kummempaa. Täällä menee ihan kivasti. Toisinaan iskee sunnuntaitunne ja ennui ja kyllästys, mutta se menee ohi. Sitä paitsi pitää olla tylsää joskus, että paikkaa voi sanoa kodiksi. Nyt kokkailin pastasalaattia (ostin tonnikalaa, bad Lottie! Annoin sentään kissan nuolla purkin, koska se kuuluu kissuuden yleisluontoisiin etuihin että saa nuolla purkin), tulin just joogasta, korjaan vielä tänään työkaverin lapsen farkut (:D) koska olen instituutin ompelijatar. Mä tuun niin saamaan ilmaisia lounaita kiitos Tristar-kuustonnisen!

p.s. Luin Virpi Hämeen-Anttilan Alastonkuvia viikonloppuna kun säikähdin että se on kirjoittanut saman kirjan kuin mä, mutta onneks luin sen loppuun ja se loppu oli ihan kräppi-kräpitsii, en mä kirjoittais sellaista, voi onnea ja autuutta ja huh huh huh. Musta loppu on onnellinen jos suurin osa henkilöistä kuolee traagisesti eikä kukaan saa toisiaan. Mitä vittua Casablancastakin ois tullut eri lopulla? NIMIMERKKI KYSYNPÄ VAIN.

Chillax man

Lennän huomenna Suomeen pääsiäiseksi (pikavisiitti Helsinkiin, siitä Jyvikseen ja torstaina jo Ouluun, josta suoraan ens maanantaina takaisin Berliiniin). Nyt pitäis pakata mutta oon jotenkin liian täynnä adrenaliinia saadakseni mitään tehdyksi. Mitä mä ees pakkaan? Tuliaissuklaata, hammasharja? Kaikki mun vaatteet on joka tapauksessa Jyväskylässä, turha mun nyt on veivata suurta vaatekertaa sinne ja takaisin.

Tästä blogista on tullut pelkkä valituskanava, koska silloin kun on hauskaa ja kivaa, ei huvita bloggaa. Nyt oon taas ärsyyntynyt Frau Lotta D.:hen, koska oon vaan hemmetin liian temperamenttinen ihminen. Jos mulla on ihanaa, kaikki kuulee ja näkee sen kun laulelen menemään, jos mulla on surkean surullinen päivä, näytän Lars von Trierin leffasta karanneelta naiselta, jos taas sapettaa, niin sitten kiroilen kuin seilori ja sähisen kuin kissa. Ja sitten jälkikäteen nolottaa kun vois osata ottaa rauhassakin. Esim. nyt nolottaa kun yritin tehdä töitä kiireessä, en osannut ja kirosin ja äyskähtelin työkavereille, vaikka oikeasti mua vaan ärsytti se, etten itte osannut ja kyennyt.  RUHIG RUHIG RUHIGER.

Päätämme tämänkertaisen valituksen Lars/Lotta-tunnelmiin. Ja joku vielä väittää ettei se oo misogyyni.

Berliner Schnautze

Hiljaiseloa tän kirjottamisen saralla, kun ylityötunteja on tällä hetkellä se jotain 35. Bloggaan joskus, kun en oo sairaan väsynyt, Leipzigin kirjamessuista ja muista Veranstaltungeista (miks ihmeessä saksan kielen sana "tapahtumalle" on noin outo?) jotka on pitäneet mua kiireisenä/myöhään töissä tässä männäviikoilla.

Tänään ollu tosi kielipuoliolo ja nolottanut puhua saksaa. Sanoin eilen työkaverille mielissäni, että muistan jo melkeen aina sivulauseen sanajärjestyksen (jonka aiemmin mokasin aina). Siihenhän hän totesi että "no kyllä sä vieläkin mokailet siinä, myös kirjoittaessa". Masennuin. Te instituuttilaiset, jotka luette tätä, tiedätte kyllä kuka oli kyseinen smooth herrasmies. Te suomalaiset, jotka luette tätä, uskokaa tai älkää, mutta meikä ei suinkaan ole se suorasukaisin ihminen täälläpäin. Mutta eipä siinä mitään, en usko että kukaan mitään pahaa tarkottaa, vaikka suoraan sanoiskin. Taito ottaa tylytystä ja jopa murskakritiikkiä vastaan silmääkään räpäyttämättä on sitä paitsi vaan merkki siitä, että on kasvanut terveessä ja tasapainoisessa sisarussuhteessa.

Ja millaista musiikkia saisi olla?

Tein pieniä luokituslappuja kirjaston CD:isiin. Jazz on J, tango on T jne... Pohdin, miten lyhentäisin Klassisch und Zeitgenössisch -luokan, K:ta kun voisi käyttää kinderin lyhenteenä.

Onneksi oon sen verran tietoinen Saksan historiasta, että ajattelin kahdesti, ennen kuin lätkäisin pariin sataan klasari- ja nykymusiikkilevyyn tarran KZ. 

Asiakaspalvelun rautainen ammattilainen avautuu

Tulin just töistä kotiin ja päätin blogata aiheesta "Minä ja työelämä", kirjoittanut Lotta D. 9A: tykkään mun työpaikasta, työtehtävistä ja työyhteisöstä, ei mitään nokankoputtamista! Yleensä on tarpeeksi haasteita (vähintään ton kielen kanssa), tarpeeksi tekemistä, tarpeeksi vapaa-aikaa yms. Saan myös kiitokset hyvintehdyistä hommista ja yritän muistaa antaa ne aina eteenpäinkin. Työkaverit pomosta tettiläisiin asti on varsin miellyttävää sakkia. Silti yksi iso miinus: minä.

Oon viettänyt selvästi liikaa aikaa viime vuosina a) yksin tietokoneella kirjoitellen mitä ikinä se nyt onkaan, josta on joskus saanut jopa palkkaa tai b) yksin jossain kämäsessä varastossa kanniskellen laatikoita paikasta a paikkaan b, jossa oon täysin näkymätön kaikille ohikulkijoille, jos ne ei haluu tietää missä on terassiruuvit (niinku Pelle Miljoona halus! Elämäni kohokohta! Pelle kysy multa ruuvien sijaintia! Rest in peace, punk!).

No, nyt sitten pitäis olla jotenkin edustava, ja mä en oo! Mä vaan en oo! Tykkään kyllä asiakkaistani, ne on 99% tosi kivoja, ja tykkään tehdä tiedonhakua ja neuvoa kirjastojuttujen suhteen ja kaikkee kun on aikaa, mut oon huono reagoimaan nopsaan (multa on kysytty myös, että puhunko suomea, sitten tajusin vetää montun kiinni ja sanoa jotain), oon huono reagoimaan kiireessä (tänään yritin selvittää tapausta "postissa kadonneet kirjat, joita tarvitaan ehdottomasti huomenna") ja toivon, että en ollut ihan hirveän töksähtelevä kun joku asiakas tuli siinä kyselemään jotain. Kyllä se kiitti lähtiessään. Ehkä. Oon kaiken lisäksi yhäkin saman teinipunkkarin näköinen mitä olin 10 vuotta sitten (multa kysyttiin paperit kun ostin yhden kaljan, terveisiä täältä ikäraja 16-vee-maasta). Ja puhelimessa saksa menee aina ihan karseeksi sössöttämiseksi!

Toisekseen saan kyllä homman eli homman hoidettua pelkällä sisulla, mutta kiireessä/stressissä musta tulee hösääjä. Siis juoksen paikasta toiseen ja ärähtelen ja täytyy myöntää että vetäisin tänään keittiökilarit työkaverille, kun en ollut ehtinyt/muistanut syödä mitään 20 tuntiin, ja se sanoi jotain jonka voisi tulkita ärsytykseksi. Jos ois tosi paha PMS. Ja ois tosi herkkä. Mut ne oli ihan pienet kilarit vaan! Ja pyysin anteeksi.

Mut pointti nyt on se, että stressaan turhaan, kun saisin hommani hoidettua myös jotenkin smoothimmin.

Ähh, ja tääkin nyt vaikuttaa tämmöseltä valivalivali, itsesääliä nyyh -postaukselta, mutta kuten aiemmin oon selittänyt, ei tässä oo kyse siitä, että mulla ois huono itsetunto, yksityishenkilö L.D.:nä olen oikein tyytyväinen itseeni, mutta jotenkin en osaa häivyttää sitä kohtuullisen temperamenttista yksityishenkilö L.D.:tä silloin kun esiinnyn työntekijä sehr geehrte Frau L.D.:nä.

Mä rupean kirjailijaksi niin ei tarvi sit enää kenkään työnantajan hävetä mun puuhia.

Kirjoitin taas yhden novellin loppuun, mut tajusin, että se loppu on huono, eikä sen kuulu mennä niin, enkä oo saanut sitä loppuratkaisua runtattua ittestäni ees jollain 7 kilsan lenkeillä tai kylpyvellomisilla tai rehellisellä kirjallisuusanalyysilla (eiks me olla varkaita kaikki?). Tosin juostessa on kyllä yleensä parempi pohtia esim. finansseja tai muuta epätaiteellista. Voisin jättää sen lopun roikkumaan, mut sekään ei käy, koska se on samaa sarjaa toisen roikkujanovellin kanssa. Vaikka temaattisesti kyse on ylipäätään asioista, joille ei ole oikeaa ratkaisua.

Mut no joo, nyt meen kylpyyn lempparimiesteni Benin ja Jerryn kanssa. JÄÄTELÖÄ VOI SYÖDÄ KYLVYSSÄ, te konformistit.

I'm crossing you in style

Kuuntelen Moon Riveriä noin neljännettätoistatuhatta kertaa tänä aamuna (jos ihastun johonkin biisiin, se on sitä sitten luupilla seuraavat kaks viikkoa, mieluummin överit kuin vajarit) ja syön "aamu"palaa. Kissa syö juustoa lattialla. Vähän väsyttää. En osaa nukkua enää myöhään, yöunet jäi varmaan viiteen tuntiin. Musta on tulossa samanlainen kuin rakkaasta ystävästäni Insinööristä, jota myös Keski-ikäiseksi kutsutaan. Ilosaarirockin lauantaiaamunakin Insinööri pomppaa teltastaan ylös varmaan aamuseiskan maissa, ja viimeistään yhdeksältä pitää muidenkin sitten herätä.

Kirjoitin juuri tonne sulkeisiin överit ja muistin, että annoin eilen kotiin palatessani jollekin S-Bahnhofin pennerille 2 euroo ja se meni ihan varmasti johonkin huumeisiin, oli sen verran methface. Oishan sitä mieluummin antanut jotain ruokaa tai ei mitään, mut en nyt ollut sit käynyt kaupassa ja olin jotenkin hellämielisellä tuulella. Nähtiin myös tappelu pankkiautomaattiaulapunkkarien (pankkiautomaatit on sisätiloissa, auki ympäri vuorokauden, kodittomat nukkuu kylmällä niis) kesken kun käytiin nostaan rahaa parin kaverin kanssa. Soitettiin poistuttuamme poliisille ilmotus kun ne alko heitteleen toisiaan pitkin seinii.

Mut ei tää narkkareista ja tappeluista huolimatta oo musta mitenkään erityisen vaarallinen kaupunki, koska täällä on koko ajan ihmisiä liikkeellä. Koskaan ei oo autiota, koskaan ei oo "yksin pimeällä sivukujalla". Toisin kuin joku New Orleans, jonka kadut loppujen lopuksi Quarteria lukuunottamatta autioituu aika tehokkaasti pimeän jälkeen. Ehkä se on sitä Amerikkaa.

On ollut ikävä myös Amerikkaan. Oon pohtinut Berliinin ja NOLAn pros/cons-listaa.

NOLA:
+ ihmiset puhuu englantia, jota osaan aika hyvin
+ lämmin ilma
+ ihmiset puhuu keskenään, juttusille tuloa ei pidetä hulluna
+ ihmiset on hulluja!
+ ruoka on mahtavaa
- ihmiset puhuu louisianaa, joka ei oo prkl englantia!
- koko ajan hiki
- pitää olla koko ajan sosiaalinen
- ihmiset on hulluja
- lihoin 5 kg 4 kuussa

BERLIN:
- kylmää ja tuulista
- ihmiset puhuu saksaa joka on inhoittava kieli
- sanoilla on sukupuolet (miks vitussa joku lamppu on muka nainen???!!)
- ihmiset ei puhu keskenään, juttusille tuloa pidetään hulluna
- vaikea tutustua saksalaisiin kun mun kuullunymmärtäminen on niin heikko vielä
+ saan kiksejä adjektiivin taivutuksesta, mieletön fiilis!
+ syön jatkuvasti döönereitä mutta oon laihtunut jonkun 3-4 kiloo? En ymmärrä! Se on kuitenkin plussaa, koska nyt mahdun taas paremmin Leviksiini. En saa kyllä enempää enää laihtua koska oon hyvä just näin!
+ osaan nyt paremmin jo saksaa kuin koskaan ennen, opin/aktivoin uusia sanoja ja pohdin, kuinka monella tavalla voikaan ilmaista esim. ajattelemisen tai puhumisen.
+ kaikki mikä ei liity siihen seikkaan, että puhun paskaa saksaa, tai että täällä on kylmä, on ihan mahtavaa! Mutta tää kielenoppiminen on kauheeta jurnaamista.

Mitäs helvetin jumaltenruokaa toi muka on???

Kaiken kaikkiaan oon sitä mieltä, että ymmärrän paremmin englantia kuin saksaa, mutta saksalaista mentaliteettia enemmän kuin amerikkalaista. Mutta ripaus amerikkalaista sosiaalisuutta, rohkeutta ja hyväntuulisuutta on aina jees.

"Ole pipo, ole poppi"???

Joskus joku (äiti) kysyi, mitä mä oikein teen töissä päivät pitkät. En oo siitä paljoo tänne kirjoitellut, joten voin raottaa salaisuuksien arkkua: tuun ysiin (yleensä ehdin junaan, joka on 9.04 meidän asemalla :P), heitän takin takahuoneeseen ja haen kahvia. Jumitan pikku hetken vastaanotossa ja jaetaan aamujuorut frau Empfangsfraun eli vastaanottotyttö Satun kanssa. Avaan koneen, sähköpostit, kalenterin, katon mitä tapahtuu, ei mulla ole sinänsä kiinteitä tehtäviä -- yleensä asiakkaat tulee lainaamaan multa kirjansa, mutta Satukin tekee sitä hommaa jos mä en oo tiskilläni. Viime torstaina oli aika kiireistä -- vaihdettiin mun tettiläisapurin kanssa mullat kirjaston kasveihin (umtopfen, EI bodentausch), sit kokoustettiin yhdestä tapahtumasta, joka tulee instituutille parin viikon päästä, sit pakkailin viimevuotisia kirjoja Leipzigin kirjamessuja varten, lähetin vielä yhden vapaakappalepyynnön kustantamoon ja pari meiliä erään tapahtuman vieraspuhujalle, tein listan (valitettavasti en Exceliä, sori Maiju!) Leipzigiin saaduista kirjoista. Sit mä taisin mennä kotiin. Ihan normaalia työhommaa mutta oikein kivaa.

Kävin suomalaisen taiteilijan Mimosa Palen Himo-hattukaupan uudelleenavajaisissa, ja siellä oli mahtavaa! Ostin pienen sievän pillerihatun ja join laakeasta lasista kuoharia ja jokainen hatunostaja sai kaupanpäälliseksi hattaraa. Süss! Kun se Mimosa pyöritteli hattaraa valtava hattu päässään, konnotaatiot hulluun hatuntekijään ei olleet kaukaa haettuja. Se on mun tuleva bestis. Se ei vielä tiedä sitä itse tosin.

Tästä tuli nyt hirveen pitkä ja aiheesta toiseen harhaileva bloggaus, eikä tätä lue loppuun muut kuin äiti, mutta olkoon sit niin.

p.p.s. Kaipaan teidän kommenttejanne! Tää menee niinku mun elämässä aina, mää vaan jauhan paskaa eli puhun liikaa ja en oo ihan varma kuunteleeko kukaan.

Aamuja

Mua viehättää se, kuinka aamuruuhkassa S-Bahnin ihmismassat liikkuvat kuin autot moottoritiellä: rechts stehen, links gehen, kukaan ei jää synnyttämään liukuportaisiin, se sujuu vähän kuin tanssi. Suurkaupunki.

Lotta on hiili on jylsijä

Nyt jyrsii. En osaa tänään saksaa taaskaan ollenkaan yhtään trallalaa! On täysi mahdottomuus kirjoittaa asiatyylisiä teitittelymeilejä, ich würde mich freuen, wenn ich dieses Computer aus dem Fenster werfen könnte, FUUUUUUUUUUU. Turhuttaa.

Luin eilen Katja Ketun Kätilön ja se on minua erittäin hyvin miellyttänyt (saksan sanajärjestyksessäkään ei oo mitään järkee, perkele!). Eli tykkäsin siitä, mahtavaa kieltä, ei ärsyttänyt ollenkaan sen lapinmuijan runollisuus, soljui vaivatta, ja tiettyhän mä arvostan aina traagisia romansseja. Itse haluaisin joskus traagisen romanssin mutta ei nyt tähän maailmanaikaan mitään jännittävää koskaan tapahdu.

En jaksa kissapuolista kämppistäni. Eilen annoin sen tulla mun huoneeseen, rapsuttelin korvan takaa ja annoin nukkua tyynylläkin, sit se vaan yhtäkkiä istahti mun matolle ja kusi siihen. Se pissapoika ei tasan enää astu tassullaankaan mun huoneeseen. Mä tykkään kissoista, mut täytyy niilläkin olla joku roti, en sietäis ihmistäkään joka toistuvasti kusee mun kodintekstiilien päälle. (Pikku vahingot nyt annan anteeksi kelle vain.)

Friday I'm in love

Yritin tänään käydä ostamassa pyörää, mutta mitään kivoja ei ollut ja nekin joita oli, oli varmasti pöllittyjä. Sen sijaan kiertelin turkkilaisilla markkinoilla, ja ostin seuraavia asioita:
- 2 paksut talvisukkikset
- suitsukkeita
- semmosen juusto-oliivi-lehtitaikinahässäkkätikun, joka maistui rasvaiselta ja rapealta ja taivaalliselta
- kilon munakoisoa
- 300 g turkkilaista juustoa
- valtavan pehmoisen leivän, en muista mikä sen nimi on, joo Fladenbrot!
= ja maksoin yhteensä kai 12 euroa

Ja tykkään siitä miten myyjäsedät huutelee kutsuhuutojaan eikä häpiä yhtään kiljua BITTESCHÖNBITTESCHÖNBITTESCHÖNBITTESCHÖN tai LECKERLECKERLECKERLECKERLECKER. Vielä ei oo parsa-aika, sitten ehkä kuuluu huuto SPARGELSPARGELSPARGELSPARGELSPARGEL, jota mielelläni seuraan!

Olen kuitenkin katkera siitä ettei mulla ole ompelukonetta! En osaa ostaa nättejä vaatteita kaupoilta, pitäis päästä tekeen ite, ja jumalauta kun kankaat makso tuolla markkinoilla ihan niinku sikana,  esim. tosi kaunis 150 levee kuviopuuvilla täy-del-li-seen kesämekkoon 4 e/m.

Tänään töissä jouduin pitämään Suomi-esitelmää ryhmälle saksalaisia amispoikia, jotka menee Suomeen harjoitteluun. Vähän pelotti ja punastelin koko ajan, mutta selvisin! En tiedä mitä ne tykkäs, ja jälkikäteen iski morkkis, et sanoinko nyt jotain tyhmää (esim. "Kann man auf der Strasse Bier trinken?" "Na ja, das ist doch verboten, aber wenn die Polizei das nicht sieht..."), en mä osaa olla mikään Suomen virallinen edustaja, meen ihan liikaa omia polkujani ja ajattelen vasta sanomisen jälkeen. :P Yritän kuitenkin, yritän!

Ja sain töistä käyntikortteja. Minne ihmeeseen mä tungen jotain 200 käyntikorttia??? Ja onks tää nyt todistus siitä, kuinka nopeasti lapsuus loppui???

p.s. Rakastan Berliiniä! Jos ei ole tullut selväksi. Meidän suhde voi hyvin ja on jännittävässä alussaan.

Frühling in Berlin

Tänään on kevät! Voi istua puistonpenkillä kanavan rannalla ja katsella ohikulkijoita; mummo, jolla on turkki ja sauvakävelysauvat; valkoisissa boxereissa ja villapaidassa lenkkeilevä setä; sanakirjaesimerkki berliiniläisestä hipsteristä (rumat viikset, spittarit, sexual predator -rillit), voi löytää tiehen upotetun trampoliinin ja lapsellisen pomppimisen ilon, ostaa superkallista Bionadea (mitä vittua? 2 euroa pullo?) asemalta ja vaellella läpi Friedrichshainin, ja aurinko voi paistaa silmiin.

Perjantaina päämäärättömän haahuilun jälkeen eksyin taidenäyttelyn avajaisiin. Siellä oli pimeä huone, jossa oli outoja vähän niinku kolmiulotteisia, valaistuja, moniulotteisia bokseja. Juttelin taiteilijan kanssa ko se kerta siinä tönötti, ja se selitti, että se sanoo niitä unilaatikoiksi. Ne jäi mun päähäni.

Lauantaina nauratti se, kun tanssimaan lähtiessä jouduttiin venaan junaa JOPA 14 minuuttia, ja muut murisi siitä miten kauan se on. You ain't been to New Orleans, baby.

Päämäärättömyyden viikonloppu; mut oliskin tylsää jos aina tietäisi minne on menossa... kunhan on vaan menossa. Mä en oikein tiedä, onko mulla elämässäkään todellista päämäärää. Kai mä nyt haluan valmistua, saada oikeen duunipaikan ja nimeni sen helkkarin kirjan kanteen. Semmosia perusjuttuja. Tällä hetkellä tosin tommoset käsitteet kun "ura", "tulevaisuus" ja "ammatti" ei tunnu niin tärkeiltä. Joskus niitä stressaa enemmän, mut tällä hetkellä on semmoinen fiilis, et eiköhän ne väistämättä tule vielä vastaan, kunhan teen vaan hommani intohimolla.

Mulle on täällä jo kai kolme tyyppiä kertonut, että oon selvästi oikeella alalla. Mut jos joku rupee mulle puhuun kirjoista niin kait mä alan vaahtoamaan.

Nyt kuuntelen suomi-iskelmää ja fiilistelen. Vähän olen ikävöinyt tyttökavereitani tässä, siksi popitan Anita Hirvosen Mieletöntä fiilistä eli Mieletöntä fiikusta... sekä Popedaa. Ja Leevi and the Leavingsia. On muuten mahtavaa että on semmoisia tyyppejä olemassa niinku Jyväskylän tytöt. Että kaikki on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista niitten kanssa, eikä koskaan tarvi hävetä ittiään. :) EI NIILLÄKÄÄN OO MITÄÄN ROTIA!