Blondes and booze

Suhtaudun tällä hetkellä nihkeästi kaikkeen. Oon varma että oon huonoin kirjastotätikin niinku ever. En osaa taas saksaakaan ja panikoin, kun pitäis puhua. En ookaan ollut täällä kuin 10 kuukautta... Sit kun kerrankin juttelen jonkun kanssa niin et juttu luistaa ja mietin vaan, että onpas tää mukavaa ja helppoa, niin se vastaa vaan että "puhutsä parempaa englantia kuin saksaa?". En tajuu, miks tota käy mulle koko ajan ja muille ei. En mä nyt voi ainoa olla, joka tekee virheitä.

Ja ttu että mua ärsyttää että koko ajan kysytään wo kommst du her. Ulkomailla ollessa siitä kansallisuudesta tulee joku ihmeellinen ihmistä ja koko identiteettiä määrittävä elementti, ihan niinku se kertois musta jotain olennaista että oon suomalainen. Vissiin se joidenkin mielestä kertookin, esim. Teuvo Hakkaraisen. Okei, oon töissä kulttuuriviennissä mutta kyse on nimenomaan kulttuurista, ei kliseistä! En mä Jyviksessäkään esittele itteeni niin että oon Lotta ja Suomesta. Ach so, Finnland! Es ist ein sehr dunkles und kaltes Land, nicht wahr? Joo on pimeetä ja kylmää. Und die Sprache ist super schwierig? No ei se kieli nyt oo yhtään sen vaikeempi kuin saksakaan, se on vaan erilainen kuin useimmat muut. Der Weihnachtsmann kommt aus Finnland, und die Rentiere laufen wild um das Land herum, und es ist kalt, und dunkel, und ich war einmal in Finnland in... wie hiess die Stadt noch mal... fängt mit E an... ach die Sprache ist soooo unmöglich schwierig! NO JOO JOO! KAI MÄ NYT TIEDÄN KAIKKI KLISEET KOTIMAASTANI! KERRO TOKI LISÄÄ! HARVA SE ILTA YRITÄN RAKENTAA ITSELLENI PESÄÄ PAKASTELOKEROON JA POHDISKELEN SUOMEN KIELEN NELJÄÄTOISTA SUBSTANTIIVIN SIJAMUOTOA JÄYTÄESSÄNI PORONLIHAA!!!