Sitten siis lähdettiin Islantiin! Oon aina halunnut käydä Islannissa, mutta yleensä lennot on vaan vähän kalliita. No, nyt löytyi sitten halpalentoyhtiö Wowilta menopaluu hintaan 120 euroa, joten why not, noita why not. Varauduin matkaan mm. ostamalla tuulitakin, joka on siis niinku ihan mahtava! Ostin sen sellaisesta outletista mukamas 80 prosentin alella, mutta en oikeesti usko että se ois ollut päälle 200 euron takki alunperin. No, se on tosi ihana. Sit hain kirjastosta kartan ja ostin kunnon saksalaisena turistina omat eväät kaupasta.
Tein lisäksi myös hienon kartan, koska en halunnut piirtää kirjaston karttaan. Seuralaiseni halusi ehdottomasti lähteä jumalanselätaakse Länsivuonoille. Se on se semmonen pikkunen nykäre Islannin lounaisnurkassa. Off the beaten track, they say. Uh huh, I say. Tarkistin sit mitä kaikkee siellä ois.
Tässä ajellaan vuokra-autolla laavakentän ohi. Se oli hieno. Paljon on kuvia autosta otettuna, istuttiin aika paljon kotteron sisällä. Ois pitänyt olla kolme viikkoo aikaa jos haluais kaiken nähdä ja mennä jalan.
Sitten yksi näistä ekoista jyrkännelepopaikoista. Luulin, että se ois jotenkin huima mutta ei, ehei, tossa oli sentään tommoset kivimötikät merkkaamassa reunaa.
Syön överiruman näköisen kalakeittoa. Tehtiin itte hostellissa (rehellisesti sanottuna en oo varma, oisko tossa "kaupungissa" edes ollut ravintolaa, plus pihisteltiin ruuassa koska kaikki oli muuten kallista) siis kalakeittoa koljasta ja se oli hyvää! Perunaa, kermaa, kalalientä ja islantilaista koljaa!
Sitten seuraavana päivänä kiivettiinkin mm. tällaisen kukkulan päälle. Siellä oli palvottu Thoria, ja ymmärrän kyllä miksi (kts. alempi kuva). Nykyään siellä palvottiin kristillisesti. Sielläkin nokotti siis tommonen ihan samanlainen kirkko Thorin vuoren alla. Muutenkin ymmärrän oikein mainiosti että Islannissa tuntuu järkevämmältä palvoa jotain ukkosenjumalaa kuin partasutia Lähi-idästä.
Ajeltiin siis vuoria, vuonoja, vuoria, vuonoja, hetkittäin tie kiersi rannassa, hetkittäin vuorten päällä. Koko ajan oli jyrkänteitä, rotkoja, tienviittoja, joissa varoitettiin tielle tippuvista kivistä. Inhokkini oli tienviitta "Malbik endar". Malbik endar tarkotti sitä että asvaltti loppu ja soratie alkoi. Vittu jee. Lisäksi hetkittäin kapeella tiellä vastaan mönki neljän metrin levysiä maansiirtokoneita ja hurjastelevia länsivuonolaisia, jotka osaa ajaa niitä teitä varmaan kännissä ja silmät kii eli satasta mennään. Meillä oli pikkuinen vuokrattu foordinkottero. Pidin silmiä kiinni ja sain paniikkikohtauksen ja kuski huus että nyt silmät auki kun tultiin kattomaan niitä maisemia. Voe jummi. Mut tosi kaunista siis oli kun paniikki meni ohi!
Sit jonkun vuoren huipulla oli tommonen kiviukko.
Ihan Islannin viimesestä pyllynreiästä löytyi mm. tuollainen rantautunut laiva, Islannin vanhin teräslaiva.
Yllättäen vielä enemmän pyllystä löytyi lentokonemuseo:
Sitten tultiin Islannin eli koko Euroopan läntisimpään kohtaan. Linnut eli lunnit olivat jo lähteneet sieltä huushelkkariin, mutta maisemat oli komeet. Toisaalta pelotti taas vähän.
Sitten lähdettiin pois Länsivuonoilta ja jäätiin etsimään vielä lämmintä luonnonlähdettä Hellulaugia, jonka olin bongannut netistä. Ei oltu edellisenä päivänä löydetty sitä millään ja piti yrittää uudestaan. Oltiin jo luovuttamassa, kunnes bongattiin tiensivussa tommonen randomin näkönen pysähtymispaikka, joka on vissiin vanhan farmin raunio.
Ja siellä se oli!!! Ihana lämmin lähde! Aurinko paistoi komeasti jylhille vuonoille, lämpöä oli varmaan kymmenisen astetta, ja tuohon lähteeseen sai mennä ihan ilmatteeksi eikä siellä ollut yhtään ketään muuta lähimaillakaan. Vesi oli kylpylämmintä ja maisemat mahtavat. Olo oli ihana ja rentoutunut eikä sen jälkeen ahdistaneet enää jyrkät vuoristotietkään.
Sitten palailtiin Reykjavikiin, jossa ei muuta kovin ihmeellistä kuin ruokaa, kävely lentokenttäbussille ja takaisin koti-Berliiniin. Tällaisen hienon kirjastolaatikon tosin löysin yhdestä puistosta. Muuallekin tällaista eikö!
Islanti oli kaikenkaikkiaan ihana upea maa, jossa ois ollut vielä vaikka mitä nähtävää, pikku murto-osa tuli koettua nyt Länsivuonojen muodossa. Het kun on aikaa ja rahaa, niin Islantiin kesäkuukausina kiertämään koko saari, enemmän vaeltelua, enemmän rauhaa, enemmän kuumia lähteitä ja enemmän kaikkee. Uus lempimaani! <3











