Grrrrhh hrrr rrrrr rääää

Moi. Jännää, edelliseen postaukseen viitaten, oli se, että olin viikonloppuna töissä zombina. Yksi elämäni tavoitteista siis saavutettu. Rrrrrahhh!

Näin nimittäin U-baanassa mainoksen läheisen (...tai no, Potsdamissa olevan) leffateemapuiston, Filmpark Babelsbergin, Horrornächte-tapahtumasta. Kävin nettisivuilla ja totesin tapahtuman vähän kalliiksi. Samalla kuitenkin hoksasin ilmoituksen, jolla haettiin "monstereita" tapahtumaan. Lähetin puolivitsillä meiliä mainittuun osoitteeseen ja laitoin liitteeksi pari kuvaa itestäni naamiaispuvussa. Kirjoitin jotain suuntaan "wie Sie sicherlich bemerkt haben, spreche ich Deutsch als Fremdsprache. Deswegen mache ich einige kleine Fehler und habe einen Akzent, ich habe aber nie einen Zombie gesehen, der den Duden mitschleppen würde." Sain yllätyksekseni takaisin meiliä, jossa mut kutsuttiin suoralta kädeltä sovitukseen.

Olin sitten perjantaina ja lauantaina Potsdamissa riehumassa zombina ja pelottelemassa puiston vieraita. Meen vielä ens viikonloppuna, eli yhteensä neljänä iltana. Joillekuille tää koko konsepti tuntuu olevan täysin vieras, mut kyseessä on siis vähän niinku joku kauhu-Disneyland, jossa pyörii näyttelijöitä, jotka enimmäkseen "elävöittää tunnelmaa" ja poseeraa valokuvissa. Tuntuu tosi oudolta, että musta on nyt joidenkin random saksalaisten loma-albumeissa kuvia, joissa mukamas puren niitä jalasta tai jotain. No, on sitä oudompiakin ammatteja. Sitä paitsi saatiin ite tehdä maskit, ja mulla on ollu niin paljon nestemäisellä lateksilla tehtyjä puremahaavoja ja paiseita naamassa, ettei mua ees oikein tunnista.

Porukka oli musta tosi kivaa, tosin oon (uskomatonta, mutta totta) tosi ujo aina vieraiden ihmisten seurassa kun pitää puhua vieraita kieliä. Oon kuitenkin tutustunut vähän muihin hirviöihin ja porukka vaikuttaa silleen samalla tavalla friikisti kivalta kuin larpparit Suomessa (vaikka en oo aikoihin larpannutkaan...). Lisäks on tosi rentouttavaa kun jos puiston asiakkaat puhuu mulle, voin aivan rauhassa vaan olla hiljaa (koska usein, en tiedä onko muilla sama, mulla kestää hetken aikaa ennen kuin prosessoin vieraskielisen lauseen, ja yleensä tän prosessoinnin aikana muut luulee, etten ymmärrä, kun oikeesti se vaan kestää hetken, että viestii uppoo perille), eikä ne heti hämmenny siitä, jos mä en reagoi! En oo tyhmä ulkomaalainen, vaan vaan zombi! Jihii! Sitä paitsi tarvittava sanasto on helppoa. Oon lähinnä murissu sanoja "FLEEEIIISSSCH" ja "HUNNNNGGERRRRRR".

Ainoo miinuspuoli on 4 tunnin jatkuvasta zombihorjunnasta seuraava Muskelkater, eli lihaskrapula, mainio sana, jolle ei oikeen oo vastinetta suomessa, sekä se, että mun rutto (tunnettu myös neworleanilaisena hyppykuppana) riehaantu naamassa siitä lateksin ja ihomaalin määrästä. :( Näytän ens viikonloppuna oikeelta zombilta ilman mitään meikkejä.

Normaaleissa töissäkin on kivaa, oon paljon nyt kirjoitellut ja käännellyt tekstejä kieleltä toiselle, lisäksi löysin uuden lounaspaikan, jossa uuniperuna ihanilla sössöillä maksaa vain 2,30 euroa. Oon myös pohtinut, että kun sen perunan nimi on Kumpir, ja peruna on die Kartoffel, niin loogisesti Kumpir ois die Kumpir. Mutta entä jos saksalainen ei tiedä mikä Kumpir on, ja joku kysyy "haetaanko Kumpirit" ja sit vastaa siihen, että "was ist ein Kumpir", niin nauretaanko sille saksalaiselle, koska se käyttää väärää artikkelia? Vai tietääkö saksalainen sisäsyntyisesti, että kyseessä on peruna, eli feminiini? Näitä pohdiskelen usein.

Grrrruuuuuaaahhhh

Suunnitteilla on jotain jänskää! Supi! Lisää tästä keskiviikkona.

Lisäksi saksan kieli on kiva juttu. Vaikka en osaa yhäkään sivulauseen sanajärjestystä, miten se voi olla niin vaikee? Mua pitäis lyödä joka kerta kun sanon ich weiss, dass ich bin dumm. Kämppis nauraa mulle kun sanoin että pass schon, ilmeisesti ois jotenkin streetwise tipauttaa t pois? (vaikka mä vaan mokailin) tai jos jokin on musta ihan tosi geil (jonka käyttö kyl epäilyttää mua kirjaimellisten merkitystensä vuoksi - oikeesti, nää ihmiset sanoo et jos joku on tosi siistiä, se on "kiimasta"???), tai jos ei oo ongelmaa - kein Thema (vaikka oikeesti kein Thema on vaan kivempi kuin kein Problem, kun ei tarvi pohtia probleemien ärrien korahtelua). On ehkä vähän hassua käyttää slangia kun ei osaa kieltäkään vielä kunnolla, mutta toisaalta kaikki suomea opiskelevat pitäis heittää kaivoon, jos ne sanoo minä sinä hän. Mä sä se on oikein ja hyvin.

Ja puheessa menee artikkelit ns. ketuiks, koska puhun liian nopeesti enkä ajattele mitä sanon (pätee vissiin suomeenkin), niin oikeestaan mun arvaukset menee useemmin oikein kuin väärin. Olen silti loukkaantunut, jos jollain sanalla on epälooginen artikkeli. Esim. Job - lainasana, vois olla das. Tai tarkoittaa samaa kuin Arbeit tai Arbeitstelle, molemmat die. Ja sitten se perkeleen Job on der!!! EN YMMÄRRÄ!!!

Elämää

Kaikki hyvin. Mun viha-rakkaus-suhteeni Berliiniin kallistelee tällä viikolla rakkauden puolella. Katselin kirkkaansinisenä ja kirpeänä tiistai-iltana länteen päin Ostkreuzin asemalla, horisonttiin piirtyi kaupungin siluetti, ilmassa tuoksui grillaus ja rautatie.

Oon ollut kyllä koko viikon myös jotenkin kummallisen väsynyt, ja epäilen että se johtuu liesuamisesta, aka siitä, etten ole käynyt kotona kuin lähinnä nukkumassa. Kohta meen teatteriin, Nya Rampenin We Love Africa -näytelmää katsomaan. En oo vieläkään ihan varma, millä kielellä se esitetään. Ruotsiksi vissiin tai saksaksi. Kai siinä on sentään saksankieliset tekstitykset. Ruotsi on vähän ruosteessa.

En osaa suomea enää. Kirjoitin just tänään johonkin että "he olevat", what the fuck may I ask.

Pyörän lukko meni jumiin ja kuoli. Oon siis taas BVG:n uskollinen asiakas. Vihaan junanvaihtoa aamuruuhkaisella Alexanderplatzilla.

En tiedä milloin tulen kotiin ja missä se on.

8 kk...

45 kirjaa??!! I am hopeless.