Elämää

Kaikki hyvin. Mun viha-rakkaus-suhteeni Berliiniin kallistelee tällä viikolla rakkauden puolella. Katselin kirkkaansinisenä ja kirpeänä tiistai-iltana länteen päin Ostkreuzin asemalla, horisonttiin piirtyi kaupungin siluetti, ilmassa tuoksui grillaus ja rautatie.

Oon ollut kyllä koko viikon myös jotenkin kummallisen väsynyt, ja epäilen että se johtuu liesuamisesta, aka siitä, etten ole käynyt kotona kuin lähinnä nukkumassa. Kohta meen teatteriin, Nya Rampenin We Love Africa -näytelmää katsomaan. En oo vieläkään ihan varma, millä kielellä se esitetään. Ruotsiksi vissiin tai saksaksi. Kai siinä on sentään saksankieliset tekstitykset. Ruotsi on vähän ruosteessa.

En osaa suomea enää. Kirjoitin just tänään johonkin että "he olevat", what the fuck may I ask.

Pyörän lukko meni jumiin ja kuoli. Oon siis taas BVG:n uskollinen asiakas. Vihaan junanvaihtoa aamuruuhkaisella Alexanderplatzilla.

En tiedä milloin tulen kotiin ja missä se on.