Rakkausrunot

Suosittelen jokaiselle liiasta itsekritiikistä kärsivälle kirjoittajalle ajoittaista rakkausrunot.fi:n selailua. Siellä on ihan hirveetä tuubaa! Luin just runon kartonkien etenemisestä liukuhihnalla, toisessa runossa taas puhuttiin meren rannalla heiluvista puista ja toisteltiin pronomineja ja jossain sanottiin että silmät on sielun peili. Voi hyvä luoja. Internet on mieletön.

Asioita joista en pidä

En pidä monistakaan jutuista. Mun mielestä maailma on ylipäätään väärin. Tällä hetkellä en tykkää:

- muotibloggareista. Okei, oon aina vihannut niitä. Pelottavaa jos joka päivä pitäis kuvata kaikki mitä syö ja mitä laittaa päälleen.
- murrerunoista. Kirjarovion jos järjestäisin, heittelisin sinne vain Heli Laaksosen kirjoja.
- ripsenpidennyksistä. Kuka liimaa silmiinsä jotain kiinalaisen tukkaa tai minkkiä??!!
- suomirockista. Ykkösinhokkini on Samuli Putro, jota kyllä rakastin 16-vuotiaana, mutta sitten musta tuli aikuinen ja Samulista ei.

aus bei mit nach seit von zu

Olen pettynyt, kun kukaan ei lue blogiani. New Orleansin -blogillani oli melkein tuplasti enemmän hittejä! Ketään ei kiinnosta. Nyyh. Miksei? Pitäiskö mun hioa mun markkinointistrategiaani? Vain äiti lukee.

Oon alkanut tajuamaan noita saksan kielen verbien etuliitteitä, niin kuin ent-, um-, ab- ja niin edelleen. Se helpottaa elämää. Ei tosin aina. Vaikka aufhören (lopettaa) on ihan eri juttu kuin hören (kuulla). Mutta joskus tulee vastaan hienoja. Niin kuin "umbechern" (vaihtoa ilmaiseva etuliite + tuoppi + verbi) jonkun klubbenin portilla kun piti kaataa kaljat lasipulloista tuoppeihin. Ja lehdessä oli otsikkona "enthauptet", (siis poistoa ilmaiseva liite + pää + verbi) sen jo aiemmin mainitsemani keissin yhteydessä, jossa naiselta leikattiin pää irti. Mahtava kieli! <3

Tooooooooor!

Oon viettänyt koko päivän vaellellen ympäri Berliiniä ja kattoen futista. Hollanti-Tanska-matsia kattelin suomalaisen ja hollantilaisen kaverini kanssa, ja masennuttiin vähän kaikki kun alankomaalaiset otti vahingossa pataan joltain tanskalaisilta pelleiltä. Onneks Gomez sentään pukkasi päällään Saksan voittoon, tosin saman tien pelin päättymisen jälkeen sporapysäkeillä alkoi vilkkua aikataulujen sijaan ilmoitus siitä, että raitsikkaliikenne ei nyt vaan toimi, koska juhlat Saksan voiton kunniaksi. Tramverkehr says no! No, tulin sitten S-baanalla ja bussilla Prenzlbergistä himaan. En jäänyt bailaamaan, koska:

pannutin tosiaan vähän pahasti silloin toissapäivänä, ja eilen testasin saksalaista julkista terveydenhuoltoa varmistaakseni, ettei päälle käynyt mitään, kun heilautin niskojani aika nopeesti siinä kaatuessa (raitsikkakiskoihin luistin perkele!). Odotin yhteensä 7 (SEITSEMÄN) TUNTIA, mutta sain jäykkäkouristusrokotteen (vaikka mulla oli se, kelasin vaan koko ajan että tetanus tarkoittaa vesikauhua...), haavat puhtaaksi, röntgenit selästä, päästä ja nenusta ja pääsin vielä nenuspesialistin syyniin. No, mussa ei oo mitään vikaa, paitsi että mun nenä on nyt murtunut. :D Eikä sille vissiin voi mitään, jos ei halua plastiikkakirurgiaa. Hyvin hengitän ja lasitkin pysyy nenällä. Nenässäni on vähän isompi kyhmy kuin D:n suvun jaloissa nenissä yleensä, mutta mun mielestä se on ihan vollkommen okay. Tää vaan nostaa mun bad ass -pisteitä.

Henkilökohtaisen hiljaiset itkupotkuraivarit saatoin vetää odotushuoneessa oltuani kunnolla syömättä about vuorokauteen ja ilman tietoa siitä, milloin pääsee pois. Kiroilin silleen atavistiseen sävyyn suomeksi under my breath, mutta sain sitten kavereita sitten brittiläisestä pariskunnasta ja saksalaisesta raksamiehestä ja aussista, jonka jalassa oli joku tosi paha infektio. Vertailtiin odotusaikoja ja toivotettiin hyvät jatkot.

Sain lisäksi elämässäni ekaa kertaa lihasrelaksantteja (kun koko kroppa tuli ihan jumiin kun adrenaliinit kulu pois) + kipulääkkeitä ja oon koko päivän ootellut vaan mielissäni aina seuraavaa annosta. Mahtavat lääkkeet!!! Onneks en tosin saanut niitä puolta liuskaa enempää, kun oon vähän liian innoissani niistä. Maanantaina pitää taas palata arkeen...

p.s. Tästä siis johtuu räikeä kielioppivirheeni edellisessä postauksessa! :) Oikeesti osaan jo jotain, ja siitä mitä en ossaa niin I don't give a f*ck about.

Zombeja ja pyöriä

Mua huolestuttaa sellanen seikka, että zombiapokalypsi on tuloillaan. Amerikassa on informanttieni mukaan kaikenlaisia kummia naamansyönti-kannibalismitapauksia, Canadian Psycho (montrealilainen homopornonäyttelijä, joka lähetti postissa viranomaisille ruumiinosia) napattiin parin kilsan päässä meiltä Neuköllnissä, yks mies leikkasi vaimonsa pään ja tissin irti ja heitti ne parvekkeelta Kreuzbergissä (Auccu, jos luet tätä, ihan siinä teidän hotskun nurkalla...) ja kaikenlaista. Okei, en tiedä, onko se pelottavampaa että tällasta tapahtuu ihan oikeesti vai että se on merkki zombiapokalypsista. Mun puuhailen tässä uutta pelastautumissuunnitelmaa, se menee vaan vaikeeksi koska Suomi on loistava maa olla maailmanlopun uhatessa. Käytännössä meren ympäröimä, vähäinen väkiluku, harva asutus, puolella väestöstä asepalvelus, joka kolmannella ase, tottunut mökkielämään ilman sähköä... Berliini on ehkä kaikinpuolin huono hyökkäyksen uhatessa. Ylipäätään mun roolini hyökkäyksen tullessa on vielä vissiin vähän auki. En oo mikään kaikkein käytännöllisin ihminen, mutta oonkin pohtinut että oon enemmän semmonen Mainhooffi kun Baaderi. Strategi. Oon yrittänyt tolkuttaa enemmän käytännön ihmistä muistuttavalle kaverilleni, että nyt on tosi kyseessä ja parempi ruveta valmistautumaan (koska sit voin luikkia sen kannoilla ulos Berliinistä, koska se tuntee kaikki kadut ja oikoreitit ja mä pääsen siivellä) MUTTA mun hyviä neuvojani ei arvosteta ja saan vaan kuittia että nyt vois loppua toikin hassuttelu.

Oon nyt sitten vakaasti pyöräillyt menemään, koska mun yleiskuntoni on huonontunut ja metro on huonoin paikka hyökkäyksen koittaessa. En oikein tiedä pitäiskö mun itkeä vai nauraa kun mua nykysin ajaa useemmin lenkkipolulle pelko siitä, etten muuten jaksais juosta zombeja pakoon kuin vaikka joku laihduttaminen tai muu tarpeeton kiihoke. Tänään kuitenkin rynäsin pyörällä, eikä mulle käyny mitään pahempaa vaikka olikin aika mahtava tälli. Polvet on perinteiseen tyyliin verillä, onhan jo kesäkuu ja kesällä jalkojen vaan pitää olla ruvella koko ajan. Kolautin nokkanikin johonkin. Ainoo laastari, mikä mulla oli, oli Pikku-Pöllön aloeveralaastari, ja nyt mietin, kehtaanko hakee mässyjä Edekasta pöllökuvioitu laastari nenässä. En usko, että nenä muutti muotoaan, ja jos muuttikin, oisin vaan liekeissä jos eräs kansainvälisesti tunnettu suomalainen nyrkkeilijä tulis taas lainaan multa kirjoja. Voitais sit vanhat eräkarhut siinä vertailla lyttyneniä. <3

Nyt mua ei muuten enää pelota ollenkaan puhua saksaa. Joskus en osaa jotain sanaa, mutta en usko, että eteen tulee enää kovin montaa tilannetta, jota en pysty hoitamaan saksaksi. Ongelma on vaan siinä, että tyypit puhuu liian nopsaan. Mut sit voi pyytää toistamaan. Saan myös kiksejä passiivista. Haluaisin sanoa kaiken passiivissa. Jotenkin se nyt loksahti kohdalleen. Erityisesti innostun alisteisessa sivulauseessa käytettävästä passiivista, kun saa latoa kolme samankuuloista verbimuotoa peräkkäin. Schade, dass mit dem Schreiben aufhören werden muss! (Nyt tohon ihan vissiin tuli joku virhe, mutta eiköhän ne sieltä oikene pikkuhiljaa!)

rollin'

Viikonloppuna pyöräilin 150 000 muun ihmisen kanssa ympäri Berliiniä, ei ollut critical mass, mutta siihen suuntaan. Aikuiset ihmiset kiljuivat lapsenomaista riemuaan laskiessaan autobaanatunneliin neljän kaistan leveydeltä. Yksi oli rysähtänyt seinään. Tuli jotenkin epämiellyttävä olo, kun ensihoitajien ympäröimä pyöräilijä näytti olevan suunnilleen ruumispussissa. Muutoin hyvä, vähän tihkua, sitten sadetta, Umwelt-festarit, sunnuntai.

Ei muuta.