Avasin juuri pitkästä aikaa lukioaikojen suurimman viholliseni: Viel Erfolg! -kielioppikirjan, koska halusin tarkistaa, mitkä pronominit taipuvat määräisen artikkelin tavoin. Tiedän, että nää ois varmaan pitänyt oppia jo siellä lukiossa, mutta kun tää mun saksan opiskelu on vähän sellaista, että kaikki se kouluaikojen tieto on kaadettu mun pääkoppaan - se on vähän kuin sotkuinen, useamman tuhannen valkoisen monisteen sekamelska, jota täällä ollessani ja kieltä käyttäessäni pikkuhiljaa siivoan siisteihin kansioihin ja lisäilen sinne tarpeellisia tietoja (äiti, varmasti innostuit tästä kielikuvasta!). Oikeestaan ainoo kielioppiasia mitä muistan hokeneeni ennen yo-kirjoituksia oli
DENKEN AN AKKUSATIIVI
ANGST HABEN VOR DATIIVI
ja erilaiset taivutustaulukot painoin päähäni, oksensin heti kokeen alkuun paperille ja taivutin mekaanisesti sen mukaan toivoen etten muistanut jotain väärin. Puheessa en olisi osannut käyttää niitä lainkaan. Vihasin saksan kielioppia. Oikeastaan koko kieli tuntui ihan turhalta. Tällä hetkellä en puolestani keksi mitään jännempää kuin kielioppi. Kestosuosikkina pysyvät etuliitteillä muodostetut verbit. Kämppis sanoi juuri vähän aikaa sitten, että sen pitää "selvitä krapulasta" eli auskatern. Mahtava kieli, mahtava!
ansagen = ilmoittaa
absagen = peruuttaa, kieltäytyä
zusagen = myöntyä
aussagen = todistaa oikeudessa
aufsagen = siteerata
tai
zunehmen = lihoa
abnehmen = laihtua
annehmen = otaksua
aufnehmen = nauhoittaa
ausnehmen = suolistaa
einnehmen = valloittaa
zum Mitnehmen = ottaa dööneri mukaan hahahaa
Toisaalta tässä rupeaa miettimään, että kumpi se on se vaikea kieli, saksa vai suomi..?
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
tiistai 26. maaliskuuta 2013
Töitä ja vieraita
Oli kiva viikonloppu, leikin Reiseführeriniä vanhempien kanssa. Käytiin museoissa ja Potsdamissa ja Hohenschönhausenissa vähän tutustumassa Stasin vankilaan (nää saksalaiset on olleet kovia kiusaamaan toisiaan) ja syötiin paljon hyvää ruokaa, mm. korealaista, turkkilaista, eteläsaksalaista, ranskalaista ja espanjalaista. Lisäksi juotiin kaljaa ja käytiin trendikkäissä paikoissa drinkeillä. On myös hauskaa toimia tulkkina, kun noi humpat kyllä vissiin ymmärtää, mitä puhutaan mutta mä saan nopeemmin kommunikoitua. Nolottaa kyllä vieläkin vähän että puhuin das Fischistä der Fischin sijaan, mutta Berliinin virallinen kieli onkin paska saksa.
Mutta oli kiva palata taas normaaliin elämään sen jälkeen kun on vaan lomaillut. Monenlaisia töitä on tehty mutta gradu ei oikeen luistele eteenpäin... No, on tässä vielä aikaa. Varmaan. Oon nyt lukemassa muuten sellaista kirjaa kuin Er ist wieder da, er viittaa tässä siihen tunnetuimpaan saksalaiseen (noh itävaltalaiseen oikeesti). Aatu siis nukahtaa(?) 1945, herää Berliinissä vuonna 2011 ja saa töitä Aatu-imitoijana. En oo päässyt vielä kovin pitkälle, mutta se on aika hauska. On vähän yllättävää, miten se on ollut bestsellerlistojen kärjessä jo vaikka kuinka kauan. Saksalaiset kun ei yleensä oikeen innostu yhdistelmästä Aatu+huumori. Ehkä se loppua kohden muuttuu jotenkin oivaltavammaksi tai kriittisemmäksi. Saapi nähdä.
Sanoinkohan jo edellisessä postauksessa, että meen Prahaan pääsiäiseksi? Perjantaina lähdetään yay. Sielläkin tulee ehkä juotua kaljaa ja syötyä epäterveellistä ruokaa. Terve, gradun, lenkkeilyn ja maitorahkan täyttämä elämä alkakoon sitten huhtikuussa.
Mutta oli kiva palata taas normaaliin elämään sen jälkeen kun on vaan lomaillut. Monenlaisia töitä on tehty mutta gradu ei oikeen luistele eteenpäin... No, on tässä vielä aikaa. Varmaan. Oon nyt lukemassa muuten sellaista kirjaa kuin Er ist wieder da, er viittaa tässä siihen tunnetuimpaan saksalaiseen (noh itävaltalaiseen oikeesti). Aatu siis nukahtaa(?) 1945, herää Berliinissä vuonna 2011 ja saa töitä Aatu-imitoijana. En oo päässyt vielä kovin pitkälle, mutta se on aika hauska. On vähän yllättävää, miten se on ollut bestsellerlistojen kärjessä jo vaikka kuinka kauan. Saksalaiset kun ei yleensä oikeen innostu yhdistelmästä Aatu+huumori. Ehkä se loppua kohden muuttuu jotenkin oivaltavammaksi tai kriittisemmäksi. Saapi nähdä.
Sanoinkohan jo edellisessä postauksessa, että meen Prahaan pääsiäiseksi? Perjantaina lähdetään yay. Sielläkin tulee ehkä juotua kaljaa ja syötyä epäterveellistä ruokaa. Terve, gradun, lenkkeilyn ja maitorahkan täyttämä elämä alkakoon sitten huhtikuussa.
torstai 21. maaliskuuta 2013
Saksan kaamein kämppä
...ei oo kyllä tää nykyinen koti. On mukavaa. Tykkään pitkästä aikaa olla kotona. Tässä mukavassa kodissa ja etätyössä on tosin se haittapuoli, että istun nytkin pantteripyjamapöksyt jalassa, kello puol kaks, ja teen töitä koneella. Keittiössä joku tekee ruokaa ja kuuntelee saksalaista räppiä. Mä yritän kirjoittaa puhtaaksi kirjailijahaastattelua, joka tulee johonkin lehteen, jota ex-työkaverini päätoimittaa. Jos tietäisin edes sen lehden nimen, oisin hyvä ihminen. Mutta kun se oli ruotsinkielinen niin en minä muista. Förlåt jnpp.
Hyviä asioita kotona: keittiö, pitkät illat keittiönpöydän ääressä filosofoiden, sohvanurkkaus olkkarissa, se, että lueskelen kirjaa sängyssä sunnuntaina iltapäiväyhteen saakka, ja kun haen keittiöstä kahvia, joku toinenkin yökyöpeli toivottaa huomenta (vanhassa kämpässä sain arvostelevia mulkaisuja yli kymmeneen nukkumisesta). Täällä on vähän hidasta, mutta kukaan ei oo mikään peruspummi, työajat ja -tavat on vaan aika vaihtelevia. Lisäksi meillä on kaksi väliaikaista, englantia puhuvaa kämppistä, ja tunnen oloni vähän voitonriemuiseksi, kun kykenen sopeutumaan joukkoon pikkaisen paremmin, koska osaan saksaa. Ja opin koko ajan lisää, esim: Fahne, niinku lippu, on myös semmoinen viinahönkä.
Huonoja asioita: lähinnä kylmyys. Ja satunnainen baijerihätä. Baijerihätä iskee, kun kämppis puhuu mulle baijeria. Se kuulostaa niin nätiltä, mutta hitto että siitä ymmärtäis kanssa jotain!
Päätettiin tilata myös sanomalehti, jee! Asia esitettiin mulle näin: "Lootha, mä saisin Süddeutsche Zeitungin alennushintaan 24 euroa kuukaudessa. Se on maailman, tai ainakin Saksan paras sanomalehti, ihan totta." Mä olin että tilataan vain. Ehkä se ei oo tyhmempää lukea Süddeutsche Zeitungia Berliinissä kuin Hesaria Jyväskylässä. Ja kuulemma äs zetassa on parhaat futissivut.
Tänään tulee äiti ja isi kylään, jee! Toivottavasti ne pääsee perille kun Lufthansa lakkoilee. Viime kerralla kun Lufthansa oli lakossa, meille oli tulossa suomalainen vieras instituutille, ja kaikki muut lennot paitsi sen lento oli peruttu. Oulun kärpät oli nääs samassa koneessa. Nyt ei kärpät pelastaneet. :(
Hyviä asioita kotona: keittiö, pitkät illat keittiönpöydän ääressä filosofoiden, sohvanurkkaus olkkarissa, se, että lueskelen kirjaa sängyssä sunnuntaina iltapäiväyhteen saakka, ja kun haen keittiöstä kahvia, joku toinenkin yökyöpeli toivottaa huomenta (vanhassa kämpässä sain arvostelevia mulkaisuja yli kymmeneen nukkumisesta). Täällä on vähän hidasta, mutta kukaan ei oo mikään peruspummi, työajat ja -tavat on vaan aika vaihtelevia. Lisäksi meillä on kaksi väliaikaista, englantia puhuvaa kämppistä, ja tunnen oloni vähän voitonriemuiseksi, kun kykenen sopeutumaan joukkoon pikkaisen paremmin, koska osaan saksaa. Ja opin koko ajan lisää, esim: Fahne, niinku lippu, on myös semmoinen viinahönkä.
Huonoja asioita: lähinnä kylmyys. Ja satunnainen baijerihätä. Baijerihätä iskee, kun kämppis puhuu mulle baijeria. Se kuulostaa niin nätiltä, mutta hitto että siitä ymmärtäis kanssa jotain!
Päätettiin tilata myös sanomalehti, jee! Asia esitettiin mulle näin: "Lootha, mä saisin Süddeutsche Zeitungin alennushintaan 24 euroa kuukaudessa. Se on maailman, tai ainakin Saksan paras sanomalehti, ihan totta." Mä olin että tilataan vain. Ehkä se ei oo tyhmempää lukea Süddeutsche Zeitungia Berliinissä kuin Hesaria Jyväskylässä. Ja kuulemma äs zetassa on parhaat futissivut.
Tänään tulee äiti ja isi kylään, jee! Toivottavasti ne pääsee perille kun Lufthansa lakkoilee. Viime kerralla kun Lufthansa oli lakossa, meille oli tulossa suomalainen vieras instituutille, ja kaikki muut lennot paitsi sen lento oli peruttu. Oulun kärpät oli nääs samassa koneessa. Nyt ei kärpät pelastaneet. :(
torstai 14. maaliskuuta 2013
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Saksalainen keittiössä
Sarjassamme 82 miljoonaa ihmistä tekee väärin, 5 miljoonaa ihmistä tekee oikein; saksalainen keittiössä.
1. Ne syö voita. Oikeaa, lehmästä tullutta voita, jossa on rasvaa jotain 50% enemmän kuin suomalaisissa seinämaalilevitteissä. Tämä on okei.
2. Sen sijaan voi, joka on luonnostaan kovaa, jätetään pöydälle pehmenemään. Suomalainen tulee keittiöön, nostaa voin jääkaappiin. Saksalainen tulee keittiöön, etsii voita, löytää sen yllätyksekseen jääkaapista, nostaa sen takaisin pöydälle, oikealle paikalleen ja puistelee päätään ulkomaanelävälle.
3. Saksalainen laittaa paljon ruokaa. Se jätetään pöydälle jäähtymään, koska ilmeisesti maailma räjähtää, jos vähänkin lämmintä ruokaa laittaa jääkaappiin. Suomalainen hyväksyy. Energiaa säästyy. Hienoa. Seuraavana aamuna suomalainen pohtii, että ruoka on jäänyt vahingossa yöksi pöydälle. Harmi! Saksalainen tulee keittiöön ja tempaisee annoksen huiviin. Vähän vielä jää. Neljän päivän päästä suomalainen on heittämässä käppyrälle kuivunutta juustopastaa bioroskikseen, mutta onneksi saksalainen tulee ja estää tämän hukkauksen. Eihän se ruoka edes kävele vielä.
4. Lämmitetyn ruuan seuraksi voi tehdä vaikka salaattia. Salaatti pestään näin: lasketaan tiskiallas täyteen vettä, heitetään sinne salaatit lillumaan ja nostetaan kunnon muljutuksen jälkeen pois. Yummy.
5. Sitten pestään astiat. Ne pestään näin: hinkutetaan niitä saippuavedessä ja nostetaan saippuaisina pyyhkeen päälle kuivumaan. Suomalainen: "Tää lasi vaahtoaa kun ottaa vettä." Saksalainen: "Echt?"
--
Suomalainen on asunut vuoden Saksassa. Hän menee keittiöön, ja siellä on lämmintä. Hän vilkaisee patteria. Joku on vääntänyt sen VIITOSELLE. Suomalainen kääntää sen heti pienemmälle. Vähän ajan kuluttua suomalainen vääntää patterin kokonaan pois ja avaa ikkunan. Tuulettaminen on tärkeää. Erittäin tärkeää. Vähin äänin suomalainen nostelee myös kokispullot pois muoviroskiksesta, asettaa ne panttipullokoriin, ja pohtii, että uusiseelantilaiselle alivuokralaiselle pitäisi selittää tiettyjä asioita.
Lifestyleblogi esittää: hausmarke
Menneen naistenpäivän kunniaksi, koska ainoita asioita joista naiset voivat blogeja kirjoittaa ovat meikkaus ja kodinhoito: Lotan muoti- ja lifestyleblogissa tänään saksalainen halpiskosmetiikka.
1. Mä hikoilen. No joke. Mikään ei auta. Triple Drytakin kokeilin ja sekin feilas. Sit ostin läpällä tommosen megakuiva-urosdödön. Se ei hause miltään ja pitää paremmin kun mikään. Mahtavaa. Hinta: 0.95 eur
2. Mä oon blondannut mun tukkani noin viidesti, joten latvat näyttää joltain kuolleelta keltaiselta eläimeltä. Toi hoitoaine on ainoa asia joka saa sen jotenkin sileeksi ja pehmeäksi.
Hinta: 0.99 eur
3. Kaks edellistä tuotetta on ihan kivoja olla, mutta ilman tota halpiskäsirasvaa mä kuolen. Se on ainoa tökötti, joka auttaa mun ihottumaan eli ruttoon eli louisianalaiseen hyppykuppaan. Ilman tota rasvaa olisin kaikki talvet iho vereslihalla taikka helvetin kalliissa valohoidoissa. Menekki: noin kaks tuubia kuussa.
Hinta: 1.15 eur
Onneksi ei ole sentään kallista tämä kosmetiikka! Koska ilman sitä te kaikki naiset olette vain todella rumia!
1. Mä hikoilen. No joke. Mikään ei auta. Triple Drytakin kokeilin ja sekin feilas. Sit ostin läpällä tommosen megakuiva-urosdödön. Se ei hause miltään ja pitää paremmin kun mikään. Mahtavaa. Hinta: 0.95 eur
2. Mä oon blondannut mun tukkani noin viidesti, joten latvat näyttää joltain kuolleelta keltaiselta eläimeltä. Toi hoitoaine on ainoa asia joka saa sen jotenkin sileeksi ja pehmeäksi.
Hinta: 0.99 eur
3. Kaks edellistä tuotetta on ihan kivoja olla, mutta ilman tota halpiskäsirasvaa mä kuolen. Se on ainoa tökötti, joka auttaa mun ihottumaan eli ruttoon eli louisianalaiseen hyppykuppaan. Ilman tota rasvaa olisin kaikki talvet iho vereslihalla taikka helvetin kalliissa valohoidoissa. Menekki: noin kaks tuubia kuussa.
Hinta: 1.15 eur
Onneksi ei ole sentään kallista tämä kosmetiikka! Koska ilman sitä te kaikki naiset olette vain todella rumia!
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
In capitalist Germany...
Kaikenlaista on tapahtunut viimeisten päivien aikana, en ole ehtinyt pahemmin kirjoitella. Viime torstai oli ilon päivä: palautin seminaarityöni eli ensimmäisen osan graduani jee! Ja pääsin muuttamaan jee! Asuin tosiaan vuoden sen hullun, vihamielisen kissan kanssa, ja kämppiskään ei tainnu pahemmin musta tykätä enää noina viimeisinä aikoina. Ei se ainakaan puhunut mulle mitään muuta kuin pakolliset asiat. En tiedä miks! Vaivuin epätoivoon ja uskoin, että kukaan saksalainen ei vaan tykkää musta ja pitäis muuttaa pois koko maasta. Sen sijaan päätin ensin muuttaa pois kämpästä, ja ratkaisu oli hyvä. Oon ollut nyt täällä 3 päivää ja tuntuu heti kotoisalta.
Kyseessä on siis iso, viiden hengen kimppakämppä Neuköllnissä, Ringin tuntumassa. Mun huone on ihan naurettavan pieni, mutta meillä on iso keittiö, iso olkkari, kaks kylppäriä ja kissa. Joka ei pure, vaan tulee köllöttämään syliin. Kämppikset vaikuttaa kaikki tosi kivoilta, ja alan olla kykeneväinen myös kommunikaatioon saksaksi, vaikka uusien tyyppien ymmärtäminen kestää aina vähän aikaa, ja isossa porukassa puhuminen on aina vaikeempaa kuin kahdestaan puhuminen.
Neukölln on vähän ristiriitanen asuinalue, koska tää on nyt edelleen kovassa nousussa coolina asuinalueena. Alunperin täällä on ollut tosi halpaa asua (asuin 200 eurolla keskikokoista huonetta vuonna 2007), nykyään hinnat ovat nousseet. Kaikkihan tietää gentrifikaation käsitteen, right? Neuköllnille tulee käymään suunnilleen samalla tavalla kuin Prenzlauer Bergille, joka oli muurin murtumisen jälkeen se coolein paikka asua, mutta joka on nykyään vähän turistihtava/keskiluokkainen. Homman nimi on siis: halvat vuokrat => maahanmuuttajia => punkkareita => taiteilijoita => opiskelijoita => länsimaisia maahanmuuttajia => nuoria urbaaneja professionaaleja => nuoria perheitä => keskiluokkaistuneita keski-ikäisiä perheitä => korkeat vuokrat => alkuperäiset asukkaat joutuvat muuttamaan halvemmille seuduille kun rojukauppojen tilalle rakennetaan mainostoimistoja, cocktailbaareja ja taidegallerioita. Oon varmaan joskus aiemmin jo kirjoittanutkin tästä... Gentrifikaatiosta puhutaan täällä jatkuvasti, ja siitä syytetään milloin ketäkin, esimerkiksi ulkomaalaisia hipstereitä, ahneita kiinteistövälittäjiä, korruptoituneita poliitikkoja jnpp. Jos ei ole kuullut gentrifikaatiosta ja asuu Berliinissä, on todennäköisesti esim. ulkomaalainen hipsteri, joka on 3 päivän teknoluolassa bailaamisen jäljiltä liian väsynyt avaamaan sanomalehteä, katsomaan ympärilleen tai opettelemaan saksaa, kun kerta englanniksikin voi tilata sen soijalatten bio-croissantilla jossain coolissa kahvilassa. En väitä, että en kuuluisi itsekin niihin keskiluokkaisen taustan opiskelijoihin, joita tänne muuttaa, mutta sentään tiedostan tämän tilanteen. Sen siitä saa kun päästää kapitalismin rattaat pyörimään vapaata vauhtia, eikä sitä voi estää heittelemällä maalia biokahvilan ikkunaan, koska anarkismi ei nyt vaan ole koskaan tuottanut kestäviä tuloksia. Vuokrat räjähtää täällä kymmenessä vuodessa vielä käsiin, jos kaupunki ei ota käyttöön mitään säänteleviä toimenpiteitä. On ihme, etteivät vuokrat vielä ole täysin käsittämättömät tyyliin Pariisin/Lontoon keskusta. Tai no, ei se ihme ole. Täällä katkesi toi normaali suurkaupunkikehitys vuonna 33, ja pääsi uudestaan käyntiin vasta 1989. Tiedätte varmaan, mitä sillä välillä tapahtui.
No, berliiniläiset nurisee vuokrien noususta ynnä muusta aiheeseen liittyen jatkuvasti, mutta nyt nousi taas kunnon haloo aiheeseen liittyen: East Side Gallery on pätkä vanhaa muuria, joka on maalattu (helvetin rumia taideteoksia muuten), ja perjantaina kävi ilmi, että siitä meinataan pätkäistä 60 metriä veke, jotta sinne päästäisiin rakentamaan joku 14-kerroksinen talo luksusasunnoille ja toimistoille. Ei vetele, sanoi Berliini ja meni estämään rakennustyöt. Muurista ehdittiin nappasta vissiin vain yksi palanen pois, ja tänään olin käymässä myös useamman tuhannen ihmisen mielenosoituksessa muurin purkua vastaan. Joka on siis aika hassun ristiriitaista, kun 24 vuotta sitten siellä protestoitiin muurin purkamisen puolesta. Mutta sitten kuitenkin, are you fucking serious? Millä ihmeen luvalla suurpääoma saa purkaa muistomerkin, joka juhlii rauhanomaista vallankumousta, on autenttinen pala kansan historiaa, ja muistomerkki niille uhreille, jotka ammuttiin loikkausta yrittäessä, ja niille, jotka tippuivat jokeen Kreuzbergin puolelta, ja joita ei ehditty pelastaa, koska DDR:n rajavartijat olisivat ampuneet veteen menneet auttajat? Ja kuka ihmeen riemuidiootti haluaa asua luksusasunnossa todesstreifenilla? Musta tää on jo banaalia, vaikka en nyt koekaan asiaa kovin henkilökohtaisesti, nimimerkkiä "Lotta 2 v 4 kk Jyväskylästä" kiinnosti piirretyt ja potalla käyminen huomattavasti enemmän kuin Mauerfall. Mutta joo. Saapa nähdä kuinka käy.
Kyseessä on siis iso, viiden hengen kimppakämppä Neuköllnissä, Ringin tuntumassa. Mun huone on ihan naurettavan pieni, mutta meillä on iso keittiö, iso olkkari, kaks kylppäriä ja kissa. Joka ei pure, vaan tulee köllöttämään syliin. Kämppikset vaikuttaa kaikki tosi kivoilta, ja alan olla kykeneväinen myös kommunikaatioon saksaksi, vaikka uusien tyyppien ymmärtäminen kestää aina vähän aikaa, ja isossa porukassa puhuminen on aina vaikeempaa kuin kahdestaan puhuminen.
Neukölln on vähän ristiriitanen asuinalue, koska tää on nyt edelleen kovassa nousussa coolina asuinalueena. Alunperin täällä on ollut tosi halpaa asua (asuin 200 eurolla keskikokoista huonetta vuonna 2007), nykyään hinnat ovat nousseet. Kaikkihan tietää gentrifikaation käsitteen, right? Neuköllnille tulee käymään suunnilleen samalla tavalla kuin Prenzlauer Bergille, joka oli muurin murtumisen jälkeen se coolein paikka asua, mutta joka on nykyään vähän turistihtava/keskiluokkainen. Homman nimi on siis: halvat vuokrat => maahanmuuttajia => punkkareita => taiteilijoita => opiskelijoita => länsimaisia maahanmuuttajia => nuoria urbaaneja professionaaleja => nuoria perheitä => keskiluokkaistuneita keski-ikäisiä perheitä => korkeat vuokrat => alkuperäiset asukkaat joutuvat muuttamaan halvemmille seuduille kun rojukauppojen tilalle rakennetaan mainostoimistoja, cocktailbaareja ja taidegallerioita. Oon varmaan joskus aiemmin jo kirjoittanutkin tästä... Gentrifikaatiosta puhutaan täällä jatkuvasti, ja siitä syytetään milloin ketäkin, esimerkiksi ulkomaalaisia hipstereitä, ahneita kiinteistövälittäjiä, korruptoituneita poliitikkoja jnpp. Jos ei ole kuullut gentrifikaatiosta ja asuu Berliinissä, on todennäköisesti esim. ulkomaalainen hipsteri, joka on 3 päivän teknoluolassa bailaamisen jäljiltä liian väsynyt avaamaan sanomalehteä, katsomaan ympärilleen tai opettelemaan saksaa, kun kerta englanniksikin voi tilata sen soijalatten bio-croissantilla jossain coolissa kahvilassa. En väitä, että en kuuluisi itsekin niihin keskiluokkaisen taustan opiskelijoihin, joita tänne muuttaa, mutta sentään tiedostan tämän tilanteen. Sen siitä saa kun päästää kapitalismin rattaat pyörimään vapaata vauhtia, eikä sitä voi estää heittelemällä maalia biokahvilan ikkunaan, koska anarkismi ei nyt vaan ole koskaan tuottanut kestäviä tuloksia. Vuokrat räjähtää täällä kymmenessä vuodessa vielä käsiin, jos kaupunki ei ota käyttöön mitään säänteleviä toimenpiteitä. On ihme, etteivät vuokrat vielä ole täysin käsittämättömät tyyliin Pariisin/Lontoon keskusta. Tai no, ei se ihme ole. Täällä katkesi toi normaali suurkaupunkikehitys vuonna 33, ja pääsi uudestaan käyntiin vasta 1989. Tiedätte varmaan, mitä sillä välillä tapahtui.
No, berliiniläiset nurisee vuokrien noususta ynnä muusta aiheeseen liittyen jatkuvasti, mutta nyt nousi taas kunnon haloo aiheeseen liittyen: East Side Gallery on pätkä vanhaa muuria, joka on maalattu (helvetin rumia taideteoksia muuten), ja perjantaina kävi ilmi, että siitä meinataan pätkäistä 60 metriä veke, jotta sinne päästäisiin rakentamaan joku 14-kerroksinen talo luksusasunnoille ja toimistoille. Ei vetele, sanoi Berliini ja meni estämään rakennustyöt. Muurista ehdittiin nappasta vissiin vain yksi palanen pois, ja tänään olin käymässä myös useamman tuhannen ihmisen mielenosoituksessa muurin purkua vastaan. Joka on siis aika hassun ristiriitaista, kun 24 vuotta sitten siellä protestoitiin muurin purkamisen puolesta. Mutta sitten kuitenkin, are you fucking serious? Millä ihmeen luvalla suurpääoma saa purkaa muistomerkin, joka juhlii rauhanomaista vallankumousta, on autenttinen pala kansan historiaa, ja muistomerkki niille uhreille, jotka ammuttiin loikkausta yrittäessä, ja niille, jotka tippuivat jokeen Kreuzbergin puolelta, ja joita ei ehditty pelastaa, koska DDR:n rajavartijat olisivat ampuneet veteen menneet auttajat? Ja kuka ihmeen riemuidiootti haluaa asua luksusasunnossa todesstreifenilla? Musta tää on jo banaalia, vaikka en nyt koekaan asiaa kovin henkilökohtaisesti, nimimerkkiä "Lotta 2 v 4 kk Jyväskylästä" kiinnosti piirretyt ja potalla käyminen huomattavasti enemmän kuin Mauerfall. Mutta joo. Saapa nähdä kuinka käy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)