sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

In capitalist Germany...

Kaikenlaista on tapahtunut viimeisten päivien aikana, en ole ehtinyt pahemmin kirjoitella. Viime torstai oli ilon päivä: palautin seminaarityöni eli ensimmäisen osan graduani jee! Ja pääsin muuttamaan jee! Asuin tosiaan vuoden sen hullun, vihamielisen kissan kanssa, ja kämppiskään ei tainnu pahemmin musta tykätä enää noina viimeisinä aikoina. Ei se ainakaan puhunut mulle mitään muuta kuin pakolliset asiat. En tiedä miks! Vaivuin epätoivoon ja uskoin, että kukaan saksalainen ei vaan tykkää musta ja pitäis muuttaa pois koko maasta. Sen sijaan päätin ensin muuttaa pois kämpästä, ja ratkaisu oli hyvä. Oon ollut nyt täällä 3 päivää ja tuntuu heti kotoisalta.

Kyseessä on siis iso, viiden hengen kimppakämppä Neuköllnissä, Ringin tuntumassa. Mun huone on ihan naurettavan pieni, mutta meillä on iso keittiö, iso olkkari, kaks kylppäriä ja kissa. Joka ei pure, vaan tulee köllöttämään syliin. Kämppikset vaikuttaa kaikki tosi kivoilta, ja alan olla kykeneväinen myös kommunikaatioon saksaksi, vaikka uusien tyyppien ymmärtäminen kestää aina vähän aikaa, ja isossa porukassa puhuminen on aina vaikeempaa kuin kahdestaan puhuminen.

Neukölln on vähän ristiriitanen asuinalue, koska tää on nyt edelleen kovassa nousussa coolina asuinalueena. Alunperin täällä on ollut tosi halpaa asua (asuin 200 eurolla keskikokoista huonetta vuonna 2007), nykyään hinnat ovat nousseet. Kaikkihan tietää gentrifikaation käsitteen, right? Neuköllnille tulee käymään suunnilleen samalla tavalla kuin Prenzlauer Bergille, joka oli muurin murtumisen jälkeen se coolein paikka asua, mutta joka on nykyään vähän turistihtava/keskiluokkainen. Homman nimi on siis: halvat vuokrat => maahanmuuttajia => punkkareita => taiteilijoita => opiskelijoita => länsimaisia maahanmuuttajia => nuoria urbaaneja professionaaleja => nuoria perheitä => keskiluokkaistuneita keski-ikäisiä perheitä => korkeat vuokrat => alkuperäiset asukkaat joutuvat muuttamaan halvemmille seuduille kun rojukauppojen tilalle rakennetaan mainostoimistoja, cocktailbaareja ja taidegallerioita. Oon varmaan joskus aiemmin jo kirjoittanutkin tästä... Gentrifikaatiosta puhutaan täällä jatkuvasti, ja siitä syytetään milloin ketäkin, esimerkiksi ulkomaalaisia hipstereitä, ahneita kiinteistövälittäjiä, korruptoituneita poliitikkoja jnpp. Jos ei ole kuullut gentrifikaatiosta ja asuu Berliinissä, on todennäköisesti esim. ulkomaalainen hipsteri, joka on 3 päivän teknoluolassa bailaamisen jäljiltä liian väsynyt avaamaan sanomalehteä, katsomaan ympärilleen tai opettelemaan saksaa, kun kerta englanniksikin voi tilata sen soijalatten bio-croissantilla jossain coolissa kahvilassa. En väitä, että en kuuluisi itsekin niihin keskiluokkaisen taustan opiskelijoihin, joita tänne muuttaa, mutta sentään tiedostan tämän tilanteen. Sen siitä saa kun päästää kapitalismin rattaat pyörimään vapaata vauhtia, eikä sitä voi estää heittelemällä maalia biokahvilan ikkunaan, koska anarkismi ei nyt vaan ole koskaan tuottanut kestäviä tuloksia. Vuokrat räjähtää täällä kymmenessä vuodessa vielä käsiin, jos kaupunki ei ota käyttöön mitään säänteleviä toimenpiteitä. On ihme, etteivät vuokrat vielä ole täysin käsittämättömät tyyliin Pariisin/Lontoon keskusta. Tai no, ei se ihme ole. Täällä katkesi toi normaali suurkaupunkikehitys vuonna 33, ja pääsi uudestaan käyntiin vasta 1989. Tiedätte varmaan, mitä sillä välillä tapahtui.

No, berliiniläiset nurisee vuokrien noususta ynnä muusta aiheeseen liittyen jatkuvasti, mutta nyt nousi taas kunnon haloo aiheeseen liittyen: East Side Gallery on pätkä vanhaa muuria, joka on maalattu (helvetin rumia taideteoksia muuten), ja perjantaina kävi ilmi, että siitä meinataan pätkäistä 60 metriä veke, jotta sinne päästäisiin rakentamaan joku 14-kerroksinen talo luksusasunnoille ja toimistoille. Ei vetele, sanoi Berliini ja meni estämään rakennustyöt. Muurista ehdittiin nappasta vissiin vain yksi palanen pois, ja tänään olin käymässä myös useamman tuhannen ihmisen mielenosoituksessa muurin purkua vastaan. Joka on siis aika hassun ristiriitaista, kun 24 vuotta sitten siellä protestoitiin muurin purkamisen puolesta. Mutta sitten kuitenkin, are you fucking serious? Millä ihmeen luvalla suurpääoma saa purkaa muistomerkin, joka juhlii rauhanomaista vallankumousta, on autenttinen pala kansan historiaa, ja muistomerkki niille uhreille, jotka ammuttiin loikkausta yrittäessä, ja niille, jotka tippuivat jokeen Kreuzbergin puolelta, ja joita ei ehditty pelastaa, koska DDR:n rajavartijat olisivat ampuneet veteen menneet auttajat? Ja kuka ihmeen riemuidiootti haluaa asua luksusasunnossa todesstreifenilla? Musta tää on jo banaalia, vaikka en nyt koekaan asiaa kovin henkilökohtaisesti, nimimerkkiä "Lotta 2 v 4 kk Jyväskylästä" kiinnosti piirretyt ja potalla käyminen huomattavasti enemmän kuin Mauerfall. Mutta joo. Saapa nähdä kuinka käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti