1. Ne syö voita. Oikeaa, lehmästä tullutta voita, jossa on rasvaa jotain 50% enemmän kuin suomalaisissa seinämaalilevitteissä. Tämä on okei.
2. Sen sijaan voi, joka on luonnostaan kovaa, jätetään pöydälle pehmenemään. Suomalainen tulee keittiöön, nostaa voin jääkaappiin. Saksalainen tulee keittiöön, etsii voita, löytää sen yllätyksekseen jääkaapista, nostaa sen takaisin pöydälle, oikealle paikalleen ja puistelee päätään ulkomaanelävälle.
3. Saksalainen laittaa paljon ruokaa. Se jätetään pöydälle jäähtymään, koska ilmeisesti maailma räjähtää, jos vähänkin lämmintä ruokaa laittaa jääkaappiin. Suomalainen hyväksyy. Energiaa säästyy. Hienoa. Seuraavana aamuna suomalainen pohtii, että ruoka on jäänyt vahingossa yöksi pöydälle. Harmi! Saksalainen tulee keittiöön ja tempaisee annoksen huiviin. Vähän vielä jää. Neljän päivän päästä suomalainen on heittämässä käppyrälle kuivunutta juustopastaa bioroskikseen, mutta onneksi saksalainen tulee ja estää tämän hukkauksen. Eihän se ruoka edes kävele vielä.
4. Lämmitetyn ruuan seuraksi voi tehdä vaikka salaattia. Salaatti pestään näin: lasketaan tiskiallas täyteen vettä, heitetään sinne salaatit lillumaan ja nostetaan kunnon muljutuksen jälkeen pois. Yummy.
5. Sitten pestään astiat. Ne pestään näin: hinkutetaan niitä saippuavedessä ja nostetaan saippuaisina pyyhkeen päälle kuivumaan. Suomalainen: "Tää lasi vaahtoaa kun ottaa vettä." Saksalainen: "Echt?"
--
Suomalainen on asunut vuoden Saksassa. Hän menee keittiöön, ja siellä on lämmintä. Hän vilkaisee patteria. Joku on vääntänyt sen VIITOSELLE. Suomalainen kääntää sen heti pienemmälle. Vähän ajan kuluttua suomalainen vääntää patterin kokonaan pois ja avaa ikkunan. Tuulettaminen on tärkeää. Erittäin tärkeää. Vähin äänin suomalainen nostelee myös kokispullot pois muoviroskiksesta, asettaa ne panttipullokoriin, ja pohtii, että uusiseelantilaiselle alivuokralaiselle pitäisi selittää tiettyjä asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti