sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Ja joskus olen miettinyt

...että vihaan katkeria ihmisiä ja oman kurjuuden glorifiointia, marttyyreja

...että niillä ihmisillä, jotka eivät vaikutu kirjallisuudesta, on varmaan kurja elämä. Joskus sitä lukee mahtavan lauseen ja iho nousee kananlihalle ja haluaa jakaa sen lauseen toisen ihmisen kanssa, ja toinen pitää sitä vain sanoina, kysyy, mitä tässä nyt siis oli? Kamalaa.

...että kohta alkaa olla se aika vuodesta että voi laittaa lämmityksen päälle. Mut ei ihan vielä. God, I've turned into my father.

Kuva-arvoitus: Kiinassa vai Marzahnissa

perjantai 21. syyskuuta 2012

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Engrish

Mun suosikkiamerikkalaiseni Dana on ollut nyt viikon verran Berliinissä, joten oon puhunut enemmän enkkua kuin saksaa. Vaikka se onkin helpompaa, hassuja kömmähdyksiä tulee koko ajan:

"I think it's unfair that a vegetarian Flammkuchen costs as much one with flesh... No, I mean meat."

"It's kinda safe to ride without a ticket during the night, there aren't that many inspectors on trains." Salapoliiseja junissa?

"I cut her hair and then she cooked me. Oops, she cooked for me."

Pidän näitä virheitä hassuina, tosin mun suosikki kielimokista on yhäkin se, kun yritin selittää kavereille, että meidän pitää joko mennä sisälle tai lähteä pois, kun terassi meni kiinni. Sekoitin sitten verbit ausziehen ja sich ausziehen, eli selitin kovaan ääneen että hei kaverit, nyt MEIDÄN PITÄÄ JOKO MENNÄ SISÄLLE TAI RIISUUNTUA!

--

Muuten meillä on kyllä ollut hauskaa, syötiin sushia ja pompittiin trampoliinilla ja juotiin kaljaa ja hankittiin nenäkorut (ei oikeita vaan leikisti vaan) ja käytiin kattoon Casablanca (taas) ja Dana on rakastunut dööneriin (6 päivässä 4 kertaa?), ollaan myös yritetty ettiä sille kulissiaviomiestä, että se sais EU-kansalaisuuden ja toimivan sairasvakuutuksen, mutta vielä ei oo onnistuttu. Hauskaa jee! Huomenna se lähtee kohti Ruotsia... Boooring!

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kierrätysrotat

Görlitzer Parkissa oli tommoisia rottia jotka tanssi meille esim. take away -kahvimukitanssin. Sit ne kertoi miten lajitellaan. Ilonsa kullakin!


Sit nähtiin myös rotan uintiretkellä. Se harrasti pitkän matkan kuviokelluntaa.



perjantai 7. syyskuuta 2012

Auf gebrochenes Deutsch

In den letzten Tagen habe ich es ganz eilig gehabt, also habe ich keine Zeit gehabt, das Blog zu schreiben... Na ja, es ist ja immer so, wenn was Spannendes passiert, hat man ja keine Zeit, darüber zu schreiben, und wenn nix passiert, lohnt es sich nicht, darüber zu erzählen.

Auf jeden Fall, einige Hauptpünkte über diese Woche:

Mittwoch; eine Ausstellungseröffnung. Diese zwei finnischen, ganz verrückten, in Berlin wohnenden Künstler waren hier bei uns am Institut. Ihre Ausstellung heißt "Untergrund" und es besteht aus merkwürdigen, aber schönen Skulpturen. Zur Zeit sind wir hier in Gesellschaft eines Elchs, eines Pferds und eines ganz sympatischen Robots, das Bärbel heißt. Bärbel läuft um das Foyer mit einer Gehhilfe herum. Sie ist meine neue beste Freundin. Bei der Eröffnung war dabei auch Mimosa Pale, eine seltsame Performance-Künstlerin, die einen Schnapsglashut getragen und in einem Kuchen geschwommen hat. Sie hat Tequila auf den Hut eingegossen und die Gäste haben das getrunken. Schwer zu erklären, was genau passiert ist, das hat aber mehr mit dem Performance als mit meinen Sprachkenntnissen zu tun. Sowieso fand ich den Abend sehr toll!

Donnerstag; Berlin Music Week und ein Gig von LCMDF (u.a.). Früher hab ich nicht so viel dieses Band geschätzt, weil sie irgendwie so hipster sind. :P Das Gig fand ich, etwas überraschend, doch cool. Ich finde es immer so geil wenn Frauen rappen können.

Heute; noch ein Gig oder ein Party oder was war das, noch mehr skandinavische Musik, namens Nordic by Nature Mash Up Berlin. Ich habe mit einem Freund an einen Mash-Up-Fotowettbewerb teilgenommen, der auch von Nordic by Nature organisiert war. In dem Foto haben wir die Klamotten von einander angezogen. Das sah ja witzig aus, weil er 197 cm groß ist und wie ihr wisst, ich bin etwas kleiner... Leider haben wir den Wettbewerb nicht gewonnen. :(

Morgen: noch eine Ausstellungeröffnung, ich bin etwas gespannt, weil ich hab ganz viel Arbeit gemacht, sodass alles klappen würde. Es geht um Graphic Novels aus Europa, als finnische Vertreterin haben wir Anna Sailamaa hier eingeladen - danach ein Hausparty von zwei guten Freunden... und jaaaa, vielleicht danach noch mehr Party machen. Ich hoffe, ich werde nicht zu viel Geld abgeben, obwohl wir alle wissen ja dass paardit maksaa rahaa. :(

Also, schönes Wochenende für euch alle, mir geht's gut, hoffentlich euch auch!

p.s. dieser Beitrag war ohne ein Wörterbuch geschrieben, also habe ich keine richtigen Präpositionen oder Geschlechter der Wörter nachgeguckt... In einem Blogbeitrag darf man ja Fehler machen???

p.p.s. Seuraavalla kerralla taas suomeksi, halusinpa vain kirjoittaa saksaksi välillä!

maanantai 3. syyskuuta 2012

Vihaisen feministin purkaus

No perkele. Luin just yhden kirjan iltapalaksi, ärsyynnyinpä ihan hirveästi, vaikka se oli periaatteessa ihan hyvin kirjoitettu dekkari.

Kirja mukamas käsitteli jotain suuria teemoja, dystopioita ja maailmanloppuja, vaikka oikeasti kyseessä oli jälleen kerran kirja miehistä, jotka vihaavat naisia. Vähän niin kuin se kirja, MIEHET, JOTKA VIHAAVAT NAISIA, josta puhuttiin takakansitekstissä "kansankodin natsihistoriaa" käsittelevänä kirjana, perkele, Stieg kääntyy toivottavasti haudassaan, kun pointti menee ohi. Minkä takia suurin osa ihmisistä tulee nielemään tämän tämänpäiväisenkin kirjani ainoastaan ihmiskuntaan kokonaisuutena kohdistuvana kritiikkinä?

Miksi me luetaan jatkuvasti kirjoja ja katsotaan elokuvia, jotka syöttää meille sitä tarinaa naisesta ja rakkaudesta ihmistä, eli MIESTÄ, liikuttavana voimana, jossa naisella ei sinänsä ole mitään merkitystä ihmisenä tai subjektina, jossa nainen on mulveylaisittain vain se spektaakkeli, joka saa miehen toimimaan kuten toimii? Miks niin usein naiset ovat näissä tarinoissa vain jotain, jota ei saa kohdella miten vain vain siitä syystä, että he kuuluvat miehelle? Miksi me hyväksytään tällaiset narratiivit ja kuvitellaan, ettei niiden tarvitse vaikuttaa meidän ajatusmaailmaamme, vaikka me otetaan niiden tarjoamat ajatusmallit annettuina?

Miksi me hyväksytään "laajennetuista itsemurhista" puhuminen ja Utöya-Jokela-Kauhajoki-tyyppien analysoiminen yhteiskunnan yleisen mädänneisyyden analysoimisen kautta, jossa sukupuolinäkökulman esilletuominen rajoittuu johonkin naurettavaan "oisitte tytöt nyt vähän kattelleet niitä ujoja nörttejä, niin ne ei tappais ihmisiä"-kolumnistiikkaan? Voidaanko me puhua Ulvilasta naisnäkökulmasta? Voidaanko me pohtia, voiko tässä sukupuolijärjestelmässä olla jotain vikaa, onko meille annettu liian ahtaat roolit, miksi poikien pitää olla vahvoja ja pelastaa neito hädästä (kuten tässä kirjassa jonka luin, ja tuhannessa muussa), ja miksi miehiä ei voi pelastaa? Onko stepford wife tai last action hero todella se malli, johon pitää pyrkiä, ja jos ei onnistu, räjäyttää miehensä tai koulunsa? Onko toinen puoli maailmaa vain pelkkää testosteronia, aseita ja GTA:ta samalla kun se toinen puolisko pumpataan täyteen keinotekoisia hormoneita, koska me ei olla yhäkään päästy eteenpäin siitä 60-luvun ajatuksesta, että vain pilleri vapauttaa naisen seksuaalisuuden? Minkä takia me niin kiivaasti jahdataan sitä valkoista valasta, naiseutta tai miehuutta, että sukupuoli täytyy joka päivä rakentaa uusiksi, paremmaksi ja vahvemmaksi, tavoitellen sitä alati karkaavaa stereotypiaa, joka muuttaa muotoaan ja asettaa aina uusia tavoitteita?

Miks meidän pitää olla pieniä ja söpöjä ja pohtia sellaisia asioita kuin vaa'an näyttämät numerot? Mitä kauemmin me keskitytään sellaisiin trivialiteetteihin kuin kolmen kilon painonnousu, sitä kauemmas karkaa feministinen vallankumous.

KENENKÄÄN EI TARVI TULLA MUA PELASTAMAAN. TERVE.

Kommenttiboksi, ettei teidän tarvi:

Kommentti:
"Et sä voi puhua tasa-arvosta, jos oot feministi, kun kerran feministit haluaa naisten ylivaltaa ja vihaa miehiä"
Vastaus:
Olet tyhmä pilkunnuuskija, pää kiinni. Ei Martin Luther Kingkään halunnut mustien ylivaltaa.

Kommentti:
"Tappaa naisetkin ihmisiä, älä demonisoi vaan miehiä *linkki HS.fi:hin*"
Vastaus:
"Lue uudestaan ja avaudu sitten."

Kommentti:
"Mä oon poika ja mäkin kärsin."
Vastaus:
"No mää oon tyttö ja määkin kärsin, mutta miks meidän pitää asetella vastakkain asevelvollisuus ja vaimonhakkaaminen, kun kummatkin johtuu samasta syystä?"

Kommentti:
"Sukupuolta ei rakenneta häh mitä se tarkoittaa, mää ainakin synnyin pimpan kanssa ja siks tai no niinku muutenkin tykkään shoppaamisesta ja haluan prinsessahäät. Ja ei me voida kieltää sitä että sukupuolet vaan on erilaisia."
Vastaus:
*lyö naamalle Butlerilla*

Kommentti:
"Kolmen kilon painonnousu on vakava asia, koska muuten maailma tuhoutuu kun länsimaissa ollaan niin läskejä."
Vastaus:
"No ei se sun automatka Elixialle varmaan yhtään tuhoo maailmaa."

Kommentti:
"Muuten ihan jees teksti, mutta kyllä mä käytän pillereitä mielelläni."
Vastaus:
"Siitä vaan."

--

Joo. Ei mulla muuta. Mä vaan haluaisin lukea kirjan, jossa sitä naispäähenkilöä ei voida korvata koiralla tai rannekellolla.

Pus pus kaikille ihanille pojille ja tytöille ja siinä välissä oleville tyypeille, jotka ei niele paskaa tikulla tökkäämättä.