No perkele. Luin just yhden kirjan iltapalaksi, ärsyynnyinpä ihan hirveästi, vaikka se oli periaatteessa ihan hyvin kirjoitettu dekkari.
Kirja mukamas käsitteli jotain suuria teemoja, dystopioita ja maailmanloppuja, vaikka oikeasti kyseessä oli jälleen kerran kirja miehistä, jotka vihaavat naisia. Vähän niin kuin se kirja, MIEHET, JOTKA VIHAAVAT NAISIA, josta puhuttiin takakansitekstissä "kansankodin natsihistoriaa" käsittelevänä kirjana, perkele, Stieg kääntyy toivottavasti haudassaan, kun pointti menee ohi. Minkä takia suurin osa ihmisistä tulee nielemään tämän tämänpäiväisenkin kirjani ainoastaan ihmiskuntaan kokonaisuutena kohdistuvana kritiikkinä?
Miksi me luetaan jatkuvasti kirjoja ja katsotaan elokuvia, jotka syöttää meille sitä tarinaa naisesta ja rakkaudesta ihmistä, eli MIESTÄ, liikuttavana voimana, jossa naisella ei sinänsä ole mitään merkitystä ihmisenä tai subjektina, jossa nainen on mulveylaisittain vain se spektaakkeli, joka saa miehen toimimaan kuten toimii? Miks niin usein naiset ovat näissä tarinoissa vain jotain, jota ei saa kohdella miten vain vain siitä syystä, että he kuuluvat miehelle? Miksi me hyväksytään tällaiset narratiivit ja kuvitellaan, ettei niiden tarvitse vaikuttaa meidän ajatusmaailmaamme, vaikka me otetaan niiden tarjoamat ajatusmallit annettuina?
Miksi me hyväksytään "laajennetuista itsemurhista" puhuminen ja Utöya-Jokela-Kauhajoki-tyyppien analysoiminen yhteiskunnan yleisen mädänneisyyden analysoimisen kautta, jossa sukupuolinäkökulman esilletuominen rajoittuu johonkin naurettavaan "oisitte tytöt nyt vähän kattelleet niitä ujoja nörttejä, niin ne ei tappais ihmisiä"-kolumnistiikkaan? Voidaanko me puhua Ulvilasta naisnäkökulmasta? Voidaanko me pohtia, voiko tässä sukupuolijärjestelmässä olla jotain vikaa, onko meille annettu liian ahtaat roolit, miksi poikien pitää olla vahvoja ja pelastaa neito hädästä (kuten tässä kirjassa jonka luin, ja tuhannessa muussa), ja miksi miehiä ei voi pelastaa? Onko stepford wife tai last action hero todella se malli, johon pitää pyrkiä, ja jos ei onnistu, räjäyttää miehensä tai koulunsa? Onko toinen puoli maailmaa vain pelkkää testosteronia, aseita ja GTA:ta samalla kun se toinen puolisko pumpataan täyteen keinotekoisia hormoneita, koska me ei olla yhäkään päästy eteenpäin siitä 60-luvun ajatuksesta, että vain pilleri vapauttaa naisen seksuaalisuuden? Minkä takia me niin kiivaasti jahdataan sitä valkoista valasta, naiseutta tai miehuutta, että sukupuoli täytyy joka päivä rakentaa uusiksi, paremmaksi ja vahvemmaksi, tavoitellen sitä alati karkaavaa stereotypiaa, joka muuttaa muotoaan ja asettaa aina uusia tavoitteita?
Miks meidän pitää olla pieniä ja söpöjä ja pohtia sellaisia asioita kuin vaa'an näyttämät numerot? Mitä kauemmin me keskitytään sellaisiin trivialiteetteihin kuin kolmen kilon painonnousu, sitä kauemmas karkaa feministinen vallankumous.
KENENKÄÄN EI TARVI TULLA MUA PELASTAMAAN. TERVE.
Kommenttiboksi, ettei teidän tarvi:
Kommentti:
"Et sä voi puhua tasa-arvosta, jos oot feministi, kun kerran feministit haluaa naisten ylivaltaa ja vihaa miehiä"
Vastaus:
Olet tyhmä pilkunnuuskija, pää kiinni. Ei Martin Luther Kingkään halunnut mustien ylivaltaa.
Kommentti:
"Tappaa naisetkin ihmisiä, älä demonisoi vaan miehiä *linkki HS.fi:hin*"
Vastaus:
"Lue uudestaan ja avaudu sitten."
Kommentti:
"Mä oon poika ja mäkin kärsin."
Vastaus:
"No mää oon tyttö ja määkin kärsin, mutta miks meidän pitää asetella vastakkain asevelvollisuus ja vaimonhakkaaminen, kun kummatkin johtuu samasta syystä?"
Kommentti:
"Sukupuolta ei rakenneta häh mitä se tarkoittaa, mää ainakin synnyin pimpan kanssa ja siks tai no niinku muutenkin tykkään shoppaamisesta ja haluan prinsessahäät. Ja ei me voida kieltää sitä että sukupuolet vaan on erilaisia."
Vastaus:
*lyö naamalle Butlerilla*
Kommentti:
"Kolmen kilon painonnousu on vakava asia, koska muuten maailma tuhoutuu kun länsimaissa ollaan niin läskejä."
Vastaus:
"No ei se sun automatka Elixialle varmaan yhtään tuhoo maailmaa."
Kommentti:
"Muuten ihan jees teksti, mutta kyllä mä käytän pillereitä mielelläni."
Vastaus:
"Siitä vaan."
--
Joo. Ei mulla muuta. Mä vaan haluaisin lukea kirjan, jossa sitä naispäähenkilöä ei voida korvata koiralla tai rannekellolla.
Pus pus kaikille ihanille pojille ja tytöille ja siinä välissä oleville tyypeille, jotka ei niele paskaa tikulla tökkäämättä.
Tiistaiamun kello kahdeksan lukemistoksi melkoinen ryöpytys, mutta jumaleissön nainen, mikä ryöpytys! Jes.
VastaaPoistaI know that feel, bro. Tavallaan. Juurikin tosta syystä mä en oo ikinä oikein osannu samastua naispuolisiin henkilöhahmoihin. (Siis ikinä. Mulla ja Niiskuneidillä ei ole mitään yhteistä!) Ei siinä muuten mitään, mun mielestä sukupuoli on kovasti yliarvostettu keksintö ja voin yhtä hyvin samastua niihin kiinnostavampiin mieshahmoihinkin, mutta jos joku/yhteiskunta odottaa mun käyttäytyvän tuon naiskuvan mukaisesti, suutun. Suunnilleen tolleen. Kun ei se että mulla on tissit tarkota, että mä oisin äiti tai prisenssa. :( Mä oon vaan huono feministi juuri sikäli, etten pidä sukupuolta niin oleellisena asiana, että sitä kannattaisi ajaa johonkin suuntaan... (Tätä ei näyttäny löytyvän noista esikirjoitetuista kommenteista, niin aattelin täydentää.)
VastaaPoistaNo ehkei Niiskuneidillä, mutta Janssonhan tarjoilee tosi laajan kattauksen! Pikku Myy on aina ollut mun sankarini.
VastaaPoistaMä jotenkin ajattelisin, että sun käsitys sukupuolen epäoleellisuudesta on kuitenkin feministinen (miksi oman sukupuolen pitäisi määrittää samaistumiskohde?), mutta mun mielestä sukupuolen merkitystä yhteiskunnallisessa diskurssissa ei voi ohittaa, koskaan muuten me ei koskaan pystytä purkamaan niitä jo hallitsevia paradigmoja, jotka piiloutuu jonkin yleisihmisyyden taakse. Siitä mä nyt tässä yritin jauhaakin, osittain. Jos ajatellaan, että sukupuoli ei ole oleellinen asia, jää paljon asioita huomaamatta:
mistä johtuu, että jotkut ihmiset saavat parempaa palkkaa, mistä johtuu, että jotkut ihmiset kokevat seksuaalista väkivaltaa, mistä johtuu, että jotkut ihmiset eivät ylene urillaan koskaan johtajiksi, mistä johtuu, että jotkut ihmiset joutuvat pukeutumaan kaapuun mennäkseen ulos, mistä johtuu, että joku hakataan siksi, että se käyttää hametta tai suutelee miestä, miksi puolet suomalaisista ihmisistä pakotetaan ampumaan aseella tai laitetaan vankilaan ja toista puolta ei, miksi miksi miksi?
Onko sukupuoli oleellinen asia?
Romaania lukiessa voi kai samaistua mieshenkilöihin, mutta voiko mieshenkilöihin samaistua Koraania lukiessa?
Vaikuttaako kirjallisuus maailmaan tai maailma kirjallisuuteen? I'd say yes.
Joo, Jansson ei nyt tosiaan ollut paras esimerkki, koska se osaa luoda niin monia näkökulmia. Tuli mieleen lähinnä siksi, että olin kaikissa lapsuuden leikeissä todellakin Muumipeikko. Tai Luke Skywalker. Tai Passepartout. :D Mikä jotenkin selittää kovin paljon...
VastaaPoistaJa joo, totta kai sukupuoli aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia, muun muassa juuri nuo ja totta kai niistä on päästävä eroon. Mun näkökulma on vaan se, että niistä ei koskaan päästä eroon, jos sukupuoli pitää ottaa huomioon kaikessa mahdollisessa. Paras tie tasa-arvoon olisi juurikin se, että sukupuoli rajattaisiin siihen, mihin se on tarkoitettu - lisääntymiseen - eikä johdettaisi siitä kaikenlaista muuta älytöntä. Vaikka feminismin päämäärät siis sinänsä ovat arvokkaita ja kannatettavia, lähestymiskulma on minusta sikäli väärä, että se helposti korostaa miesten ja naisten välistä eroa, sen sijaan että häivyttäisi sitä. Toisaalta tuo häivyttäminen on toki käytännössä vaikea saavuttaa ilman juuri tällaisia keskusteluja... Hankalaa. Sukupuoli siis ei ole omassa elämässäni tärkeä tekijä ja koen tämän päästäneen minut paljosta pahasta - joten uskon, että sama filosofia voisi auttaa muitakin. Kaikki nuo mainitsemasi ongelmat ovat sentään olemassa juuri siksi, että sitä pidetään niin kovin tärkeänä.
Ja ilman muuta kirjallisuus vaikuttaa maailmaan ja maailma kirjallisuuteen! Juuri siksi tällaiset keskustelut ovat kiinnostavia ja meillä on paras pääaine ever.
Joo, onhan toikin yksi näkökulma, mä olen vain eri mieltä. Mun mielestä vallitsevia valtarakenteita ei voida purkaa, jos kieltäydytään tunnistamasta niitä ja pöhistään vaan sitä samanlaisuutta ja -arvoisuutta.
VastaaPoistaHenkilökohtaisesti en vaan osaa ajatella, että jos mun perään huudellaan loukkaavia huora-perse-tissit-kommentteja tuolla Jyväskylässä rallien aikaan, kyseessä on vain "ihmisen" kommentti "ihmiselle" ja jos vaan vakaasti uskon meidän väliseen tasa-arvoisuuteen, niin varmaan se toinenkin tyyppi uskoo.
Muuten, ihan mielenkiinnosta: missä asioissa sä et ota sukupuolta huomioon? Eikö sukupuoli millään tavalla vaikuta sun identiteettiin, jos siinä on kyse vain lisääntymisestä? Jännä ajatus.
Nojoo, tää nyt menee vähän diipiksi. Musta toi Facessakin hehkuttamani Caitlin Moranin How to Be a Woman tiivistää vaan aika hauskasti ajatuksen naisista, jotka ei pidä itseään feministeinä; mikä osa naisten vapautusliikkeestä ei miellytä? Äänioikeus, omistusoikeus vai samapalkkaisuus?
No, ehkä se on jo ihan vanhanaikaista pitää 50 vuotta sitten saavutettuja asioita hienoina. Nythän me jo ollaan tasa-arvoisia...
No, siis. Mä en ajatellu lisääntyä. > Herää kysymys, miksi mussa sitten pitää olla kiinni kaksi ylimääräistä läskimöykkyä jne. Koitan vaan ajatella käytännöllisesti! En pidä ajatuksesta, että fyysiset ominaisuudet määrittäis mun minäkuvaa koska se, mitä on mun pään sisällä, on paljon oleellisempaa kun se, millasia ulokkeita mussa nyt sattuu olemaan kiinni... Ei kai aivoilla ole sukupuolta? En oikein osaa selittää. Kai mulla vaan meni oidipaalivaihe jotenkin pieleen. :P
VastaaPoistaEn nyt kuitenkaan ole niin kapinallinen että aiheuttaisin tahallani kiusallisia tilanteita - käytän naisten vessoja ja pukuhuoneita ihan normisti, mut mihin muuhun sukupuolen pitäis vaikuttaa? Mitkä muut valinnat, teot, ajatukset muka pitäs jotenkin perustaa sille, että on tyttö? Niin, kai sekin jonkunlaista feminismiä on, vaikka musta tuntuukin vähän luopiolta aina välillä... Joka tapauksessa feminismi on jees - raivoo vaan lisää blogissa tai kun joskus nähään. :) Tää on kiinnostava aihe.