sunnuntai 18. joulukuuta 2011

kotilaiskiainen

Koska koko maailma pysähtyy perjantaisin kello neljältä, on aivan sama bloggailla lisää sen sijaan että tekisi tärkeämpiä juttuja, vaikkei mitään kerrottavaakaan ole. Muokkasin blogin ulkoasua ja kiroilin bloggerin "helpotettua" muokkausjärjestelmää, en saanut esim. otsikkoa align centeriksi. Koodiin en uskalla koskea. Voi niitä aikoja kun olin nuori ja osasin koodailla hooteeämällää ja käyttää fotaria. Versio oli tosin varmaan 2.0 tms.

Lähtöön liittyvä huolenaihe nro 1: saankohan mitenkään kaikkia papereita vetämään ennen kun joulu pukkaa päälle? Ehkä en. Toivottavasti jotain edes niistä. On mulla jotain säästöjä, mutta lentoliput on ja takuuvuokra on ja vähän kaikki on.

Huoli nro 2: ottaakohan kukaan tämmöstä vamma-saksaa sönkkäävää skandinaavia kämppikseksi? Koti ois kiva. Miksei ne soita?!

Huoli nro 3 liittyen edelliseen: mun pitää oikeasti puhua saksaa ja ihan koko ajan! Miten mä pärjään? Olin ennen jenkkeihin lähtöö pohtinut, että osaanhan ihan täydellistä englantia, mutta niin vaan kaverini mua julmasti pilkkasivat hassuista painotuksista ja liian pehmeistä vokaaleista. Miten v-tussa ite lausuisitte sanan daiquiri? Ei meillä semmosia.

Työhaastattelusta ainoastaan osa oli saksaksi, ja tuleva pomoni kehui kovasti taitojani, jota ihmettelin. Paikkailmoituksessa kriteerinä oli erinomainen saksan kielen taito. Hain siitä huolimatta, koska kaikki muut kriteerit täyttyivät. Ja tunnustin, että on vaan A-saksan magna. Ja silti ne mut ottivat. Ehkä luotan niiden arvioon. Huh. Vähän silti pelottaa. Luin muuten jostain, että miehet hakevat naisia useammin paikkoja, joiden kriteereitä eivät täysin täytä; naiset taas hakevat vain, jos osaavat kaiken, mitä pyydetään.

Ehkä mulla on ihan riittävä saksan taito. Paremmin mä englantia ja saksaa puhun kuin vaikkapa meppimme Soinin Timppa. Oon vaan tämmönen pikkune humanistilikka ja me humanistilikat ei puhuta kieliä, ellei osata niitä pilkulleen, ja sit vähän nolottaa, jos käyttääki vaikka väärää rektiota. Siispä ehkä pitää vaan hakea rohkeutta sydämeen tällä tiellä, joka vilisee vääriä artikkeleita ja väärin taivutettuja verbejä.

Nyt vois vetäytyä lukemaan Harry Potter und der Stein der Weisenia. Osaanpahan sitten ainakin tiedustella, että treiben Sie Quidditch?

1 kommentti:

  1. asenne ratkaisee kielten puhumisen. rohkeesti vaan saksaa joka tilanteeseen; kiertoilmaukset, huumori ja sellaset pelastaa kuitenkin, jos sanavarasto on lukossa.. ei kukaan ajattele miten hyvin tai huonosti toi puhui, kun mieleen jää vaan miten mieletön tyyppi oli. viel glück, toi toi und gute reise! du bist super geil!

    VastaaPoista