saksaa aloittelijoille

Ich bin weg = "Olen poissa", "Nyt mä häivyn"
Ich bin auf dem Weg = "Olen matkalla", "Olen tulossa"

Näillä sanoilla alkaa Lotan toinen reissublogi - edellisosassa seikkailimme syvässä etelässä, New Orleansin kaupungissa yhden vaihtolukukauden ajan. Odotettu jatko-osa kertoo Neiti L:n vuoden kestävästä työharjoittelusta, paluusta Berliiniin, kielivaikeuksista (enää en sekoita ilmauksia "menen vessaan" ja "menen vessanpönttöön"), lähtöjännityksestä, kämppiselämästä saksalaisittain, työnteosta kulttuuri-instituutissa ja viimeisenä muttei vähäisimpänä: döönereistä. Kirjoitan tänne kaikesta, joskin huomatkaa hyvät lukijat, varmasti innokkain seuraajani on äiti. Thus some amount of censorship ensues. ;)

Lähtöön on aikaa kuukausi. Mulla ei ole vielä lentolippuja, kämppää, harjoittelutukea eikä mitään muutakaan. Harjoittelusopimus sentään tulee postitse kohta puoliin. Mutta onhan tässä aikaa! Jos olen onnistunut saamaan viisumin jenkkeihin, onnistun MISSÄ TAHANSA.

Pohdiskelin tuossa joku päivä muuten sellaista seikkaa, että ne kaksi kaupunkia, jossa olen viettänyt aikaa Jyviksen (ja Suomen) ulkopuolella, ovat historiallisesti varsin huonossa huudossa. Berliini oli natsihallinnon keskus, New Orleans taas orjakaupan. Ehkä juuri siitä syystä ne ovat molemmat nykyään vähän kahjoja, kummallisia kaupunkeja, joissa kulttuuri versoo kaikkien katukiveyksen rakojen välistä ja kaikenlaiset ihmiset, pukumiehistä punkkareihin, ovat tervetulleita ja monimuotoisuus erottamaton osa kaupunkia. Berliinissä en ole käynyt viiteen vuoteen, saa nähdä, onko kaupunki muuttunut sitten viime näkemän.

Ja teille satunnaisille selaajille, jotka ette mua tunne: olen Lotta, 24-vee kirjallisuuden melk.kand., grad.vail.valm.maisteri, harrastelijakirjailija, jyväskyläläis-seikkailija, tuleva saksalainen kirjastotäti ja kaikesta päätellen kirjanrakastaja. Harrastan sukankutomista, bailaamista, nukkumista, juoksua ja erilaisissa oudoissa taideprojekteissa sähläämistä. Olen myös aina varautunut zombihyökkäykseen.

Jatkoa seuraa.