Berliner Schnautze

Hiljaiseloa tän kirjottamisen saralla, kun ylityötunteja on tällä hetkellä se jotain 35. Bloggaan joskus, kun en oo sairaan väsynyt, Leipzigin kirjamessuista ja muista Veranstaltungeista (miks ihmeessä saksan kielen sana "tapahtumalle" on noin outo?) jotka on pitäneet mua kiireisenä/myöhään töissä tässä männäviikoilla.

Tänään ollu tosi kielipuoliolo ja nolottanut puhua saksaa. Sanoin eilen työkaverille mielissäni, että muistan jo melkeen aina sivulauseen sanajärjestyksen (jonka aiemmin mokasin aina). Siihenhän hän totesi että "no kyllä sä vieläkin mokailet siinä, myös kirjoittaessa". Masennuin. Te instituuttilaiset, jotka luette tätä, tiedätte kyllä kuka oli kyseinen smooth herrasmies. Te suomalaiset, jotka luette tätä, uskokaa tai älkää, mutta meikä ei suinkaan ole se suorasukaisin ihminen täälläpäin. Mutta eipä siinä mitään, en usko että kukaan mitään pahaa tarkottaa, vaikka suoraan sanoiskin. Taito ottaa tylytystä ja jopa murskakritiikkiä vastaan silmääkään räpäyttämättä on sitä paitsi vaan merkki siitä, että on kasvanut terveessä ja tasapainoisessa sisarussuhteessa.