saturday night fever

Lauantai! Hassua sinänsä, että juuri viikonloppuna ei ole kummemmin tekemistä, mutta sekin muuttunee kunhan totun uuteen kotikaupunkiin. Eilen kävin yhden työkaverin luona tuplasynttäreillä, oli kivaa jee! Vein tuliaiseksi pullon punkkua ja halusin ostaa jotain vähän hienompaa, niin otin lähikaupan toiseks kalleimman, 2,69 euroa. :) Noi instituuttilaiset vaikuttaa muuten kaikki tosi mukavilta ihmisiltä, ainakaan en aisti inhoa kenenkään suunnalta, ja yleensä olen sentään melko paranoidi sen suhteen, että uskon kaikkien vihaavan mua. Juttelin myös yhden työkaverin poikkiksen kanssa varmaan puol tuntia sarjiksista ja kauhuleffoista. Joskus mietin, että pitäis yrittää ainakin alkuun puhua jostain tavallisista aiheista niinku esim. opiskelusta, mutta se on vähän tylsää. Nörtti mikä nörtti! (Joskus mietin, meneeks tää bloggaus liiaksi itsereflektoinniksi tai -korostukseksi, mut eiks se oo se blogien pointti? Sentään en postaa kymmentä kuvaa siitä, mitä mulla on tänään päällä.)

Kävin tänään myös tulevassa kämpässäni, ja se on mahtava! Join toisen kämppiksen kanssa kahvit ja tutustuin toiseenkin kämppikseeni, Theoon! <3 <3 <3 Theo siis on, väärinkäsitysten välttämiseksi, kissa. Kämppä sijaitsee Friedrichshainissa, joka on ilmeisesti hip ja cool Kiez, siis asuinalue -- tosin nykyään Neukölln, jossa asuin 5 vuotta sitten, on kai vielä coolimpi. Asunto oli vähän rauhallisemmalla sivukadulla, mutta ihan kävelymatkan päässä oli paljon kahviloita ja pikkukauppoja ja kaikkee sellasta hipsteriä. Keskusteltiin eilen myös illanistujaisissa pitkään ja hartaasti hipsteriyden syvimmästä olemuksesta, kun paljastui, että samalla lennolla ollut hipsteripariskunnan tyttö, jota olin tarkkaillut Helsinki-Vantaalta asti, oli instituutin entinen vastaanottotyttö. Jos hipsteriyteen kuuluu kieltää hipsteriytensä, onko itsensä nimittäminen hipsteriksi sitten sen kumoamista, vai tekeekö ”I'm only calling myself hipster ironically” siitä ihan überhipsteriä? ...jos et tiedä yhtään, mistä puhun, JFGI (...just effin' google it) tai unohda koko juttu. :) Ja niin! Friedrichshainin hyviin puoliin kuuluu myös Nil-niminen syöttölä, jossa kävin jo 5 vuotta sitten ja myös tänään. Sieltä sai ihan mahtavan tofu-döönerin 3 eurolla, jossa oli päällä semmoista ihanaaaaa maapähkinäsotkua nom nom nom! Onnellisin tapa kuolla on syödä itsensä hengiltä.

Muuten, mun iPhone, vaikka vähän hintava laite onkin, on ihan paras. Voin kattoa salaa karttaa ja se jopa bongaa mut semmosena pienenä sinisenä pisteenä, en enää ikinä eksy! Paitsi S-Bahnilla. Ja mä voin käyttää siinä Spotifyta (=ei tarvii ottaa yhtään levyjä mukaan) ja Skypeä (=puhelinkulut Suomeen pienenee) ja tsekata BVG-yhteydet (bussit, junat, metrot siis) ja ottaa valokuviakin salaa, etten näytä ihan turistilta. Ei se sinänsä mua haittaa, näyttää turistilta siis, mutta on se varmaan vähän turvallisempaa sulautua paikallisiin vaikkei Berliini kovin vaarallinen paikka olekaan. Ehkei New Orleanskaan ollut, mutta siellä oli vähän semmosta pelottelumeininkiä ettei yksin sais kävellä pimeällä. En sitten kävellyt, oli kyllä ihan kivaa kun nk. herrasmiehet kerrankin saattoivat kotiin. Vaikka olenkin itsenäinen suomalainen nainen!

Nyt väsyttää taas, mutta enköhän piristy tästä vähän. Vois kattoo vaikka jonkun leffan. Mun kämppiksen poika, joka asuu isänsä luona, kävi täällä äsken, ja yritin jutella sen kanssa Tähtien sodista, mutta en oikein ymmärtänyt, kun se puhu niin nopiaan ja mutisi vaan niinku esiteini-ikäiset ehkä tekee. No ei haittaa vaikka se pitäis mua tyhmänä!

Tässä nyt vähän jännittää, että pitääköhän mun työkaverit musta. Ei mulla oo mitään suurta tarvetta olla pidetty, mutta olisi kätevää, jos yrittäisin olla raivostuttamatta hengiltä niitä ihmisiä, joiden kanssa on pakko tehdä töitä seuraavat 11 kuukautta. Silloin kun olin Huoniksella harkkarina, viimeinen kuukausi oli aika kamala, kun toiset harkkarit alko inhoomaan mua. Mutta ehkä nämä instituuttilaiset ovat kuitenkin ihmisiä, toisin kuin se yksi Huoniksen ihmishahmoinen demoni. (Ei oo pelkoo et se lukis tätä, en usko, että se osaa edes lukea hahahahaha.) Mut siis älkää ottako tätä silleen et säälisin itteeni ja uskon, ettei kukaan pidä musta! Oon omasta mielestäni ihan hyvä tyyppi, mutta kaikki ei vaan tajuu mun huumorintajua. :) 

p.s. Kirjoitin tän tekstin tosiaan 21.1., mut julkaisen sen vasta nyt 28.1. Suunnilleen samoilla ajatuksilla mennään edelleen. :)