Zombeja ja pyöriä

Mua huolestuttaa sellanen seikka, että zombiapokalypsi on tuloillaan. Amerikassa on informanttieni mukaan kaikenlaisia kummia naamansyönti-kannibalismitapauksia, Canadian Psycho (montrealilainen homopornonäyttelijä, joka lähetti postissa viranomaisille ruumiinosia) napattiin parin kilsan päässä meiltä Neuköllnissä, yks mies leikkasi vaimonsa pään ja tissin irti ja heitti ne parvekkeelta Kreuzbergissä (Auccu, jos luet tätä, ihan siinä teidän hotskun nurkalla...) ja kaikenlaista. Okei, en tiedä, onko se pelottavampaa että tällasta tapahtuu ihan oikeesti vai että se on merkki zombiapokalypsista. Mun puuhailen tässä uutta pelastautumissuunnitelmaa, se menee vaan vaikeeksi koska Suomi on loistava maa olla maailmanlopun uhatessa. Käytännössä meren ympäröimä, vähäinen väkiluku, harva asutus, puolella väestöstä asepalvelus, joka kolmannella ase, tottunut mökkielämään ilman sähköä... Berliini on ehkä kaikinpuolin huono hyökkäyksen uhatessa. Ylipäätään mun roolini hyökkäyksen tullessa on vielä vissiin vähän auki. En oo mikään kaikkein käytännöllisin ihminen, mutta oonkin pohtinut että oon enemmän semmonen Mainhooffi kun Baaderi. Strategi. Oon yrittänyt tolkuttaa enemmän käytännön ihmistä muistuttavalle kaverilleni, että nyt on tosi kyseessä ja parempi ruveta valmistautumaan (koska sit voin luikkia sen kannoilla ulos Berliinistä, koska se tuntee kaikki kadut ja oikoreitit ja mä pääsen siivellä) MUTTA mun hyviä neuvojani ei arvosteta ja saan vaan kuittia että nyt vois loppua toikin hassuttelu.

Oon nyt sitten vakaasti pyöräillyt menemään, koska mun yleiskuntoni on huonontunut ja metro on huonoin paikka hyökkäyksen koittaessa. En oikein tiedä pitäiskö mun itkeä vai nauraa kun mua nykysin ajaa useemmin lenkkipolulle pelko siitä, etten muuten jaksais juosta zombeja pakoon kuin vaikka joku laihduttaminen tai muu tarpeeton kiihoke. Tänään kuitenkin rynäsin pyörällä, eikä mulle käyny mitään pahempaa vaikka olikin aika mahtava tälli. Polvet on perinteiseen tyyliin verillä, onhan jo kesäkuu ja kesällä jalkojen vaan pitää olla ruvella koko ajan. Kolautin nokkanikin johonkin. Ainoo laastari, mikä mulla oli, oli Pikku-Pöllön aloeveralaastari, ja nyt mietin, kehtaanko hakee mässyjä Edekasta pöllökuvioitu laastari nenässä. En usko, että nenä muutti muotoaan, ja jos muuttikin, oisin vaan liekeissä jos eräs kansainvälisesti tunnettu suomalainen nyrkkeilijä tulis taas lainaan multa kirjoja. Voitais sit vanhat eräkarhut siinä vertailla lyttyneniä. <3

Nyt mua ei muuten enää pelota ollenkaan puhua saksaa. Joskus en osaa jotain sanaa, mutta en usko, että eteen tulee enää kovin montaa tilannetta, jota en pysty hoitamaan saksaksi. Ongelma on vaan siinä, että tyypit puhuu liian nopsaan. Mut sit voi pyytää toistamaan. Saan myös kiksejä passiivista. Haluaisin sanoa kaiken passiivissa. Jotenkin se nyt loksahti kohdalleen. Erityisesti innostun alisteisessa sivulauseessa käytettävästä passiivista, kun saa latoa kolme samankuuloista verbimuotoa peräkkäin. Schade, dass mit dem Schreiben aufhören werden muss! (Nyt tohon ihan vissiin tuli joku virhe, mutta eiköhän ne sieltä oikene pikkuhiljaa!)