Tooooooooor!

Oon viettänyt koko päivän vaellellen ympäri Berliiniä ja kattoen futista. Hollanti-Tanska-matsia kattelin suomalaisen ja hollantilaisen kaverini kanssa, ja masennuttiin vähän kaikki kun alankomaalaiset otti vahingossa pataan joltain tanskalaisilta pelleiltä. Onneks Gomez sentään pukkasi päällään Saksan voittoon, tosin saman tien pelin päättymisen jälkeen sporapysäkeillä alkoi vilkkua aikataulujen sijaan ilmoitus siitä, että raitsikkaliikenne ei nyt vaan toimi, koska juhlat Saksan voiton kunniaksi. Tramverkehr says no! No, tulin sitten S-baanalla ja bussilla Prenzlbergistä himaan. En jäänyt bailaamaan, koska:

pannutin tosiaan vähän pahasti silloin toissapäivänä, ja eilen testasin saksalaista julkista terveydenhuoltoa varmistaakseni, ettei päälle käynyt mitään, kun heilautin niskojani aika nopeesti siinä kaatuessa (raitsikkakiskoihin luistin perkele!). Odotin yhteensä 7 (SEITSEMÄN) TUNTIA, mutta sain jäykkäkouristusrokotteen (vaikka mulla oli se, kelasin vaan koko ajan että tetanus tarkoittaa vesikauhua...), haavat puhtaaksi, röntgenit selästä, päästä ja nenusta ja pääsin vielä nenuspesialistin syyniin. No, mussa ei oo mitään vikaa, paitsi että mun nenä on nyt murtunut. :D Eikä sille vissiin voi mitään, jos ei halua plastiikkakirurgiaa. Hyvin hengitän ja lasitkin pysyy nenällä. Nenässäni on vähän isompi kyhmy kuin D:n suvun jaloissa nenissä yleensä, mutta mun mielestä se on ihan vollkommen okay. Tää vaan nostaa mun bad ass -pisteitä.

Henkilökohtaisen hiljaiset itkupotkuraivarit saatoin vetää odotushuoneessa oltuani kunnolla syömättä about vuorokauteen ja ilman tietoa siitä, milloin pääsee pois. Kiroilin silleen atavistiseen sävyyn suomeksi under my breath, mutta sain sitten kavereita sitten brittiläisestä pariskunnasta ja saksalaisesta raksamiehestä ja aussista, jonka jalassa oli joku tosi paha infektio. Vertailtiin odotusaikoja ja toivotettiin hyvät jatkot.

Sain lisäksi elämässäni ekaa kertaa lihasrelaksantteja (kun koko kroppa tuli ihan jumiin kun adrenaliinit kulu pois) + kipulääkkeitä ja oon koko päivän ootellut vaan mielissäni aina seuraavaa annosta. Mahtavat lääkkeet!!! Onneks en tosin saanut niitä puolta liuskaa enempää, kun oon vähän liian innoissani niistä. Maanantaina pitää taas palata arkeen...

p.s. Tästä siis johtuu räikeä kielioppivirheeni edellisessä postauksessa! :) Oikeesti osaan jo jotain, ja siitä mitä en ossaa niin I don't give a f*ck about.