Syömään!

Suuren dööner-postauksen aika on koittanut. Nimitys saattaa olla harhaajohtava, sillä olen ollut se sama mulju vege viimeiset 11 vuotta, enkä näin ollen ole retkahtanut eläinten syömiseen eli döner kebabbiin. Dööneri on vaan suuhun sopiva ilmaus erilaisille leipätaskuun mätettäville ruoka-aineille.

Kunnon ruokabloggarina mun pitäis esitellä hienoja makrokuvia jokaisesta annoksesta, jonka olen syönyt, mutta kuka niistä oikeesti kerkee ottaa kuvia? Se on ruokaa, se pitää syödä. Heti.

Dönerin tilaaminen on oikeastaan vaikeampaa kuin ajattelisi, jos ei osaa saksaa tai joskus jos niiden setien aksentista on vaikea saada selvää, tai jos ei tunne döönerintilauskaavaa. Siispä jaan kanssanne tämän salaisuuden.

1) tilaa mitä haluat. Siis esim. Halloumi im Brot (leivässä, voi olla pita=afro tai Fladenbrot=turkki), Falafel-Teller (lautaselle levitelty sama setti, omasta mielestäni ei kovin preiswert!), Gemüse im Brot, whatever mitä siellä listoissa nyt lukee. On niitä eri lihojakin. En tiiä mitä ne on. Döner ja Schawarma on kai samaa lihaa mutta eri maista.
2) Welche Soße? Että mikä kastike. Kastike on melkein aina tulinen/valkosipuli/yrtit (scharf/Knoblauch/Kräuter). Pl. tietyt paikat, kts. myöhemmin.
3) Salat, komplett? Joo joo, kaikki rehut. Salaatti, tomaatti, sipuli, joskus joku yllättää jollain muullakin.
4) Zum Mitnehmen oder hier zu essen? Mukaan vai heti? Tässä voi mokata, jos suunnittelee syövänsä dönskyn outoon saksalaiseen tyyliin eli het kävellessä. Silloin pitää jotenkin muotoilla että otan mukaan mutta äläpä bitte pakkaa sitä folioon. 
5) Se maksaminen. You never know when! Usein kohdassa 1. Joskus myös syömisen jälkeen. Odota signaalia. Valmis dönsky haetaan muuten tiskiltä. Jos se tuotaisiin pöytään, pitäisi jättää tippiä.

Ja sitten niitä paikkoja:

kuva: berlin-vegan.de

kuva: berlin-vegan.de

Ensimmäisen sijan ansaitsee Vöner. Se on vegaani/kasvisdöönerilä Boxhagenerstraße 56:sessa. Eli siis kotimatkan varrella jos jään Ostkreuzilla pois. Oikeastaan ainoa syyni jäädä Ostkreuzilla on Vöner. Tohon taskuun tulee perusmätöt, "liha" on seitania ja tofua ja mausteita. Kaiken saa vegaanisena jos haluaa. Vöner on sympaattinen krustisyöttölä, jossa uneliaan näköiset punkkarit tekee safkaa niin hitaasti kuin huvittaa. Kannattaa ehdottomasti mennä, jos töissä on superlaiha poika. Se laittaa eniten mättöä lättyyn. Se on yleisesti tunnettu parhaana vöönerintekijänä, ehkä sillä on kova nälkä itellään.

Miinuksena mainittakoon hinta (3,60 e), jota ei maksaisi mistään muusta dööneristä kuin vööneristä. Aukioloajat myöskin kehnommat kuin muualla, 12-23. Punkit haluu kaljalle.

--

Sitten: Döner Dach. Se on Simon-Dach-Strassella (U/S Warschauer Str.), ja Simon Dach on vähän tylsä. Kivoja ulkoilmaterasseja ja kallista bissee ja amerikkalaisia turisteja, you get the picture. Mutta! Siellä on Döner Dach, jonne haluan pian taas palata.

Söin nimittäin eräänä aamuyön hetkenä Döner Dachin Gemüse-Dürümin. Dürüm on semmoinen leipärulla. Ja se oli ih-meel-linen. Ihana. Menin uudestaan ostamaan sitä parin viikon päästä ja erehdyin ottamaan vihannekset im Brot! Virhe. Dürüm oli parempi. Sisäpiirin vinkkinä kuulin että kannattaa ottaa alle drei Sosse, ja niinpä otin (vaikka seuralaiseni tuijotti mua ilmeellä "eikö toi suomalainen muija osaa ees dööneriä tilata"), mutta ei se parantanut sitä faktaa, että ois kantsinu ottaa dürüm.

--

Kolmas suositeltava paikka on Nil. Se sijaitsee Grünberger Strassella (U/S Warschauer Str.) ja on sudanilainen pikasyöttölä. Niillä on joku lennokkaasti nimetty falafelannos, jossa on falafelii ja frittitofuu ja viikon tarve proteiinia. Ähky taattu. Parasta Nilissä kuitenkin MAAPÄHKINÄKASTIKE VOI HYVÄ LUOJA ETTÄ SE ON IHANAA. En tiedä miks, oon hehkuttanut sitä aiemminkin.

Nilissä voi joskus joutua oikein nykimään hihasta että sais maksaa. Ne aina jotenkin unohtaa sen. Unelias tunnelma ja mukava syödä myös sisällä mestassa.

Samantyyppisiä on esim. ihan lähellä Hermannplatzia yks ja toinen Wühlischstrassella (siitä saa pienen ja sievän Halloumi im Brotin 2,50 e ja siinä on maapähkinäkastiketta, eikä se ole liian iso). En vaan muista niiden paikkojen nimiä. Oisin maailman huonoin matkaopas. Mutta maapähkinäkastike pysyy samana ja on hyvää.

Kaikki lempipaikkani tuntuvat olevan Friedrichshainissa. Ehkä johtuu siitä että dööneri sopii haettavaksi kotimatkalla. Lisäksi listaamani ovat melko kalliita, johtuen ehkä erikoisuuksista ym. Ehkä spessusta tulee sitten maksettua joskus ja normaalisti syö niitä 2-2,50 euron lättyjä, joita ei tänne kannata alkaa listaamaan.

Seuraavaksi hankin tällaisen falafel-puvun!