How we roll

Pyörällä pääsee töihin puolessa tunnissa. Pyöräkaistat on osa liikennettä ja fillaroijille ei tööttäillä ja kirota (niin kuin Jyviksessä joku sosiaalitapaus jäi aukomaan mulle, kun pyöräilin autotiellä ja se käveli keskellä sitä tietä ja soitin sille kelloa, missähän mun ois pitänyt polkee?)

Pyöräilen pitkin Frankfurter Alleeta. Outoa että se oli joskus Stalinallee. Kompassina Fernsehturm, vaikka se on klisee niin kätsy maamerkki. Se näkyy kaikkialle ja kaikki tiet johtaa Alexille.

Tykkäänpä vaan pyöräilystä.

Muutoin oon kyllästynyt Berliinin hehkuttamiseen. Tai siihen Hesarin linjaan et Berliinissä on kaikki mahtavasti ja joidenkin bloggareiden uuuh Berliini, henkinen kotini -tarinoihin. Joo, onhan tää nyt jotain hienoa, mutta on täällä suurkaupungilla ongelmansakin. Ehkä mulla on nyt tää honeymoon phase mennyt ohi?! Oh noes.

Tosin Suomen maahanmuuttokriittiset paskanjauhantablogitkin on ihan vajaita. En nyt oikeesti nää miten Eurooppa hajoaa siihen että joku muuttaa maasta toiseen. Varmaan mun pitäis hävetä että en oo paremmin assimiloitunut valtaväestöön ja puhun kömpelöä saksaa ja suunnittelen suomalaista vappua simalla erste Main kahakoinnin sijaan. Saa muuten nähdä kuinka paljon tapahtuu, tuntuu et Antifa & co oikein jo kuopii maata lähtökuopissaan, tageja ja flyereita. Että nii. Maahanmuuttajia me kaikki, mä vielä elintason perässä, prkl. Kun en Suomestakaan töitä saanut, otin Berliinistä!

Lisäksi toi kissa on itse Begemot. Se äsken puri multa melkeen käden irti.

Ehkä mun pitäis fillaroida enemmän ja lukea blogeja vähemmän, koska se tekee elämästä parempaa.