sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Frühling in Berlin

Tänään on kevät! Voi istua puistonpenkillä kanavan rannalla ja katsella ohikulkijoita; mummo, jolla on turkki ja sauvakävelysauvat; valkoisissa boxereissa ja villapaidassa lenkkeilevä setä; sanakirjaesimerkki berliiniläisestä hipsteristä (rumat viikset, spittarit, sexual predator -rillit), voi löytää tiehen upotetun trampoliinin ja lapsellisen pomppimisen ilon, ostaa superkallista Bionadea (mitä vittua? 2 euroa pullo?) asemalta ja vaellella läpi Friedrichshainin, ja aurinko voi paistaa silmiin.

Perjantaina päämäärättömän haahuilun jälkeen eksyin taidenäyttelyn avajaisiin. Siellä oli pimeä huone, jossa oli outoja vähän niinku kolmiulotteisia, valaistuja, moniulotteisia bokseja. Juttelin taiteilijan kanssa ko se kerta siinä tönötti, ja se selitti, että se sanoo niitä unilaatikoiksi. Ne jäi mun päähäni.

Lauantaina nauratti se, kun tanssimaan lähtiessä jouduttiin venaan junaa JOPA 14 minuuttia, ja muut murisi siitä miten kauan se on. You ain't been to New Orleans, baby.

Päämäärättömyyden viikonloppu; mut oliskin tylsää jos aina tietäisi minne on menossa... kunhan on vaan menossa. Mä en oikein tiedä, onko mulla elämässäkään todellista päämäärää. Kai mä nyt haluan valmistua, saada oikeen duunipaikan ja nimeni sen helkkarin kirjan kanteen. Semmosia perusjuttuja. Tällä hetkellä tosin tommoset käsitteet kun "ura", "tulevaisuus" ja "ammatti" ei tunnu niin tärkeiltä. Joskus niitä stressaa enemmän, mut tällä hetkellä on semmoinen fiilis, et eiköhän ne väistämättä tule vielä vastaan, kunhan teen vaan hommani intohimolla.

Mulle on täällä jo kai kolme tyyppiä kertonut, että oon selvästi oikeella alalla. Mut jos joku rupee mulle puhuun kirjoista niin kait mä alan vaahtoamaan.

Nyt kuuntelen suomi-iskelmää ja fiilistelen. Vähän olen ikävöinyt tyttökavereitani tässä, siksi popitan Anita Hirvosen Mieletöntä fiilistä eli Mieletöntä fiikusta... sekä Popedaa. Ja Leevi and the Leavingsia. On muuten mahtavaa että on semmoisia tyyppejä olemassa niinku Jyväskylän tytöt. Että kaikki on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista niitten kanssa, eikä koskaan tarvi hävetä ittiään. :) EI NIILLÄKÄÄN OO MITÄÄN ROTIA!

5 kommenttia:

  1. Awwwwww, muru! Ikävä sua kans. Olen himpun kateellinen keväästä, voisitko lähettää sitä vähän tännekin? Ja muista, sexual predator -lasit on aina hyvä merkki. T. Edmund Kemper -lookalike

    VastaaPoista
  2. Joo, miksei teillä oo jo kevät? Olen ihmeissäni! :)) Olet kyllä kaikkien edmundkemperien mutsi!

    VastaaPoista
  3. En kestä, kun et ole täällä vappuna. Voisin myös viedä sut ilmaiseksi Popedan keikalle, jos olisit täällä. t. H-sisko

    VastaaPoista
  4. Hyi tekeeks tää musta edmundkemperin, sillä olen nähnyt kuvamateriaalia, jossa laura synnyttää mua? Siinnyt yrjöämisen ja sammumisen siivittämänä ja silleen. Huhhuh, EI KYLLÄ MITÄÄN ROTIA! :D Onneks olette olemassa, sinä ja muut <3

    VastaaPoista
  5. Voi vittu! Vappu ja Popeda! Ja Edmundkemperit. Oon miettinyt että jos nauhottais meidän Ilosaarijuttuja (tai no, ehkä muitakin), sitä vois käyttää jonain sosiopsykologisena todisteena siitä miten alas ihminen voi vajota.

    Lotsi

    VastaaPoista